Vihdoin alpakkatunika II on valmis! En tule koskaan merkinneeksi ylös aloituspäivää (ravelryä varten sen voisi merkitä, muuten en sitä todellakaan kaipaa), mutta noin kuukauden tätä tikuttelin. Välillä oli kutomisessa päivien taukoja ja pientä vastoinkäymistäkin tuli eteen, sillä tähän(kin) neuleeseen pätee ainakin luonnehdinta alussa luulee tekevänsä yhtä mutta tuleekin toista (tai kolmatta).Lähdin neulomaan innokkaana Kotiliedessä 21/2008 ollutta Tunturi-kaarroketunikaa ja kainaloihin saakka tämä tekele suunnilleen sitä mallia noudattaakin. Koska käyttämäni lanka oli selvästi ohuempaa kuin lehden mallissa (lanka on La Alpaca -alpakkaa La Alpaca -kaupasta ja Metsäkylästä, tiheys 26 s/cm), käytin isoimman koon silmukkamääriä. Parista blogista löysin kyseisen mallin toteutettuna, mutta koska molemmissa valitettiin kaarrokeosan ohjeen epämääräisyyttä, otsani meni ryppyyn. Ohjeen mallissa ei myöskään ollut hihoja, olkapäitä peitti pelkkä kaarroke, ja minä puolestani rupesin kaipaamaan tunikaani lyhyitä hihoja, joten lähdin katsastamaan, löytäisinkö jostakin muusta mallista väri- ja silmukkamäärältään sopivaa kaarroketta ja mielellään vielä hihallista. Hihat bongasin tästä Dropsin tunikasta ja kaarrokkeen mallikuviotakin meinasin käyttää, mutta sitten tuli eteen väriongelma: minun hankkimani värit eivät istahtaneet kuvioon mukavasti, joten jatkoin etsintää.
Islantilaisen Istexin sivuilta se sitten löytyi. Kokonaissilmukkamäärä oli ihan metsässä, koska ohjeen lanka oli taaskin omaani paksumpaa, mutta mallikerran silmukkamäärän sain parilla kavennuksella istahtamaan omaani. Ainoa kuvioon tekemäni muutos oli, että kudoin siksak-kuvion keskellä kaksi kerrosta kulloisellakin siksak-värillä ohjeen mukaisen yhden sijasta. Tämä siksi, että olisi edes pieni mahdollisuus saada kaarrokkeesta tarpeeksi korkea. Kavennukset tein kiltisti ohjeen mukaan ja toivoin parasta.
Ihan uskon varassa sitten mentiin ja sovitus ennen pingotusta ei ihan äärettömän hyvää luvannut, sillä hiha-aukot olivat kokoa kikkanat. Mur. Kastelin sitten koko höskän läpikotaisin ja pingotin yläosan sekä pysty- että leveyssuunnassa vähintäänkin piukeaksi, kainalon kohtiakin kävin venyttelemässä kuivumisen aikana aika tiuhaan, ja kas, siitähän tuli kiltti, kiva ja sopiva! Ei kiristä, ei purista, ei ahista. Pääväriä kyllä vieläkin vähän mietin, sillä tuollainen ka... eipä vaan kamelinruskea ei normaalisti kuulu minun garderoobiini, mutta ihan ehdoin tahdoin sitä ostin nähtyäni syksyllä saman värisen tosi stylen valmisneuleen. Ja sen tapainen korkeakauluksinen, yksivärinen, leveähkö, palmikollinen systeemi tästäkin langasta piti ihan alun alkaen tulla... Mutta se on toinen juttu. Näin nyt pääsi käymään ja leikin siis islantilaista. Koekäytettykin tätä neuletta jo on, pian kuvien ottamisen jälkeen lähdin lasten kanssa kaupunkiretkelle ja tosi mukavalta tämä tuntui. Juuri sopivalta välikerrokselta pääkaupungin kevättalvisessa viimassa. Tykkään siis tästä kovasti, kameleineen kaikkineen.
Mitäs seuraavaksi kutoisin? Keväisemmät neuleet jo houkuttelevat, mutta pahasti on hampaankolossa myös korkeakauluksinen neulepaitaidea, jota en malttaisi millään jättää pitkän ajan päähän. Mutta Tuija, mitä teetkin, muistathan pliis käyttää edes vähän paksumpaa lankaa!
