Huomenna

aukeaa mustikan ja tyrnin joulukalenterin ensimmäinen luukku.

I'm in heaven

Olen ollut eilisen illan ja tämän päivän Valkeakoski-opiston järjestämällä kehruukurssilla Voipaalan kartanon kudontapajassa. Kaksi päivää olen leijunut taivaassa eivätkä jalat vieläkään aivan yletä lattiaan. Villan pehmeys, se tunne kun ymmärtää, kuinka villa muuntuu langaksi, miten sormien pitää toimia, miten jalan polkea: humalluttavaa! Teki mieli itkeä tirauttaa, kun sain ensimmäisen yksinkertaisen langan kerälle. Karstasimme ja kehräsimme pesemätöntä Suomen lampaan villaa. Jokainen sai valmiiksi yhden kerratun vyyhden. Kuvassa kurssilaisten aikaan saannoksia, minun vyyhteni on toinen vasemmalta. Ihan heti en raaski siitä tehdä mitään. Saatan nukkua sen kanssa.

Kunnostettu rukkini toimi loistavasti. Se on noin 100 vuotta vanha, mutta aivan soiva peli ja kevyt polkea. Rukissa on kuitenkin vain yksi rulla ja aika pian kävi selväksi, että lisää tarvitaan, jotta langan kertaaminen onnistuu. Joudun tekemään retken Toikaan Toijalaan lähiaikoina.

Korjaushommia

Muutama viikko sitten ilmoittauduin kehruukurssille. Kurssille tarvitaan oma rukki, joten päätin ottaa äidin vanhan (alunperin kai äitini mummon), lasten leikeissä kärsineen rukin käsittelyyn.

Korjausosa ei voisi juuri rumempi olla, mutta parempaan en pystynyt. Kappale on veistetty katajasta ja katkennut pystypuu on tapitettu naulan ja liiman avulla kokonaiseksi. Toivon sen kestävän ensi viikonlopun kehruukurssin. Ehkä joskus korjautan rukin puusepällä.

Ja sitten lumitilanne: tunti sitten kuistilla näytti tältä ja myräkkä jatkuu.

Perjantaioleilua

Tänään olin kotona; ehdin ihastella lumen valoa. Ja ihan hiukan neuloa sukkaa.

Viime talven satoa...

...mutta ah, ajankohtaisia - jippii!


Kyllä voi lumettomuuteen kyykytetty ihminen olla vähästä onnellinen.

Langan ostin pari vuotta sitten kesällä Milanosta, noin 35 asteen helteessä. Kauppa (Il centro della lana) oli varastomainen, käytännössä ikkunaton tila, jossa oli lankaa lattiasta kattoon, lattiahyllyköissä, koreissa, laatikoissa. Esillepanoon ei todellakaan ollut satsattu, vaan tehokkaaseen säilytykseen. Myyjinä olivat eläkeikäinen nainen, pomotar, sekä eläkeikäinen mies, juoksupoika. Pomonainen oli ylpeä milanolainen (missään muualla en ole muutenkaan tavannut yhtä kopeasti omanarvontuntoisia ihmisiä), jonka ei todellakaan tarvitse osata italian, kielien kielen, lisäksi muita, mutta juoksupoika tulkkasi englannistani minkä kerkesi ja osasi. Minun italiantaitoni rajoittuvat toistaiseksi lähinnä aivan perussanontoihin ja musiikkitermeihin. Ja minä olin liian hidas ja päättämätön asiakas. Haahuilija. Mutta myytiin minulle silti loppujen lopuksi, armosta.

Tapahtui vastapäisessä puistossa... Erästä tytärtä eivät olisi voineet langat vähempää kiinnostaa.

Piponen on ilman ohjetta omaan päähän sovellettu, mallineule 2+2-perusjoustinta, jossa oikeat silmukat on kudottu joka kolmannella kerroksella ristiin. Pipon sivulla oleva hylpyrä on virkattu. Kaulaliinan veivasin Helskystä lainaamallani Addin putkikoneella. Ihan hassu laite eikä oikeasti kovin kätevä, ainakaan minun käsissäni. Silmukoita tippuili aika helposti, vaikka yritin olla tarkkana. Mutta tulihan kokeiltua.

Lanka: Grignascon Top Print, 100 % alpakka, virkatun koristeen keskipyörylä Dropsin alpakkaa

Väri: 078 - sikinsokin ruskean, keltaisen, vihreän ja sinisen sävyjä; päävärivaikutelma riippuu valosta

Puikot: 3,5 mm:n hujakoilla

Messusaalis

Tunnekuohuja koettiin Finlandia-talollakin, kun joku huusi konsertin päätteeksi: "Bo, jag älskar dig!" Koko muu yleisö räjähti nauramaan. Mutta ihan kelpo keikka silti. Ympäristö vain oli hiukan väärä Bo Kaspers Orkesterille.

Vähältä piti, että en ehtinyt messuille lainkaan; viimeiseksi tunniksi sentään tänään. Saalis siis pieni mutta mieluisa. Rukkaset Tikkurituotteen, langat ja puikot Titityystä.

Vanhalla sateisena perjantai-iltana

Hyvin alkoi minunkin viikonloppuni, onnistuin hankkimaan viime tipassa lunastamatta jääneen lipun irlantilaistaustaisen The Swell Season -bändin konserttiin. Sen, jonka päämuusikot näyttelevät hienossa Once-elokuvassa.

Elävää, korutonta, yhteydellistä, herkkää, vahvaa läsnäoloa. Leave-nimisen kappaleen jälkeen, joku huusi don't leave, ja juuri siltä minustakin tuntui.

Tähän hätään en näköjään osaa liittää tähän videota hienosti, joten vain linkki: The Moon

4 hyvät uutiset ja yhdet huonot

1. Gudrun Sjödenin joulukuvasto saapui eilen. Rakastan Gudrunin kuvastoja! Aikaisempina vuosina kuvat ovat tihkuneet pohjoismaista talviromantiikkaa: jäätä, lunta, viileitä lumikuningattaria ja ihanaa joulunpunaista. Tämän vuotinen ei ollut aivan niin jouluinen ja ihana kuin aikaisemmat, mutta ei se silti ollut hullumpi. Tykkäsin eniten mekoista ja kodintekstiileistä.



2. Tällä viikolla onnistuin vihdoin ratkaisemaan jo pitkään muhineen heijastinongelman.


Ruskea neliö on Novitan Huopasesta viime vuonna tehdyn piparkakkutalon jämiä. Heijastinosa on lähes vuosi sitten messuilta ostetusta heijastinnauhalangasta virkattu kukka. Huono uutinen on se, että heijastinnauhan virkkaaminen oli raivostuttavaa puuhaa. Nauha on jäykkää ja erittäin liukasta. Se putoaa koukulta juuri kun luulet saavasi nauhan silmukan läpi. Kaksi iltaa kului tuota onnetonta 5-6 cm:n kokoista kukkaa väkertäessä! Ja mies kyseli vieressä pienet pirun sarvet pystyssä, että miksi tuota täytyy tehdä, jos se kerran ei ole hauskaa. (Tässä kohtaa Marge Simpson tyytyisi sanomaan: "Mrrrr".)

3. Kohta pääsee taas messuille! Ainakin hankin pojalle uudet maailman parhaat pororukkaset Tikkurituotteelta. Suosittelen lämpimästi.

4. Ennen kuin ehdin messuille, pääsen viettämään tyttöjen viikonloppua pääkaupunkiseudulle. Tiedossa on erittäin hyvää seuraa, hyvää ruokaa, viiniä ja Bo Kaspers Orkester!! Hyvää viikonloppua minun puolestani.

Käpälät lämpimiksi

Paleleva haamukäsi... Kämmekkäitä, käpälänlämmittimiä näkyy siellä ja täällä, ja uskomatonta mutta totta, aukollisille lämmikkeille on käyttöäkin. Esimerkiksi siistejä sisätöitä tehdessä.

Malli: Oma sovellus, lähtökohtana 1o,1n-joustinneule, jossa oikeat silmukat neulotaan takareunasta. Tulee mukavan napakan näköistä, mutta silti joustavaa. Tein myös elämäni ensimmäiset peukalokiilat! Miten olen selvittänyt peruskoulun 1970-luvulla ilman tätä taitoa?

Lanka: Dropsin alpakka yksinkertaisena, väri 506

Puikot: sukkapuikot, 3 mm

Kuuraa