Skotlannista kajahtaa

Pidän pohjoisista alueista ja pohjoisen asioista - onneksi, sillä pohjoisen ihmisiähän tässä ollaan. Ja sitten Skotlannin nainen suunnittelee kauniin pohjoisen paidan lumihiutaleineen, käpyineen ja heijastuksineen. No pohjoisessahan se Skotlantikin on ja siellä on karua ja jylhää ja luntakin välillä. Ja on lampaita ja villaa ja järviä ja erikoista venyttävää murretta ja kaikkea, mutta silti ajatteluttaa. Ihan turhaan, tiedän, mutta en voi olla miettimättä, miksei pohjoismaisilta suunnittelijoilta ole putkahdellut viime aikoina perinnehenkisiä, modernihkoja kirjoneuleita? Vai enkö vain tunne niitä vai katsonko väärin silmin? No ehkä kyse on henkilökohtaisesta inspiraatiosta ja sillä siisti.

Paita olisi voinut valmistua hiihtolomaksi tai viimeistään hiihtolomalla, mutta eipä valmistunut. Piti kutoa kaulureita (kuvataan kun ehditään), hiihtää, saunoa, hiihtää, herkutella ja vielä vähän saunoa. Ja kutoa ensimmäinen hiha kahteen kertaan ja kutoa kaarrokekin kahteen kertaan. Hiha meni uusiksi, koska muistin vasta loppuvaiheessa, että olin alun alkaen suunnitellut tekeväni ylipitkät hihat ja niihin peukaloaukot, ja pitihän niitä sitten kokeilla. Uutta kaarrokettakaan en ihan silkasta kutomisen riemusta tikuttanut, vaan siksi että ensimmäinen oli niin kauhean ruma. Kudoin autossa ja käsialani oli löysää ja kaarroke kupruili ja venyi ja paukkui. Oli huono.

[riips raaps]

Lanka on kyllä ihanaa. Harmaa on kainuunharmasta ja valkoinen suomenlammasta, molemmat luonnonvärisiä. Harmaa lanka löytyi Tampereen Lammasmaailmasta, ja Saijahan sen sieltä kävi saalistamassa. Yritin sitten etsiä sille kaveriksi vähän vaaleampaa kainuunharmasta ja tutkin Kehräämö Christinan sivuja, mutta koska en päässyt vertailemaan lankoja paikan päälle ja valikoimakin oli puhelinkeskustelun perusteella vähissä, päädyin samanpaksuiseen suomenlampaaseen. Ehkä tämä on tuttua kaikille muille, mutta minä en tiennyt: suomenlampaasta on erikseen liharotu ja villarotu, ja kyllä se vaan on nyt uskottava, että villarodun lanka ei kutita. Eikä kaunuunharmas kutita. Hienoa!

Ehdin moneen kertaan epäillä paidan onnistumista ja mallin sopivuutta ja kaikkea mahdollista. Ja nämä ovat toiset kuvat, jotka otatin miehellä. Ensimmäiset olivat liian pimeitä, oli väärät housut ja minä olin outo - sisäinen tarkkatarkkaseni iski, soori! Tänään paistoi onneksi ihana aamuaurinko ja avot. Paita on kyllä vähän lyhyt makuuni, vaikka onkin jopa pidempi kuin ohjeessa, mutta aluspaita auttaa kummasti. Niin että kyllä vaan tykkään tästä paidasta ja tykkään pitkistä hihoistakin, vaikka ne ovat vähän hassut. Näen itseni värjöttelemässä notskilla jossakin siellä pohjoisessa, vielä pohjoisemmassa. Huitomassa sääskiä keskellä ei mitään.

Malli: Kate Daviesin Boreal
Lanka: Ylätalon tilan 100-prosentinen kainuunharmas, 3-säikeinen, (kehräys Kehräämö Christina) ja Kehräämö Christinan oma 100-prosenttinen suomenlammas, 3-säikeinen
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Hidas hidas linja

Slow line on vihdoin valmistunut. Muutaman viikon työkäytön jälkeen voin sanoa, että se on mukava päällä ja kaikin puolin aika onnistunut tekele. Mutta pitkään tässäkin takissa meni. Helman aina-oikein lähestulkoon selätti minut.  

 

 

Juttuhan meni niin, että viime elokuussa kävimme Pukkilan puikkopäivillä, josta mukaan tarttui 10 kerän paketti Lana Gatton New alpaca -lankaa. Lanka lähti mukaani luullen päätyvänsä joksikin Ysoldan malliksi. Mutta toisin kävi. Syksyllä sain veeraherätyksen, tiheys sopi ja siitä sitten vaan. 

 

Takin väri ei ole mitenkään minulle tyypillinen, mutta ostaessani lankaa minulla oli päälläni vihreä mekko ja kuvittelin heti itseni sammalen ja kanervan väreissä. Tuija tosin nyrpisti nenäänsä ja niinhän siinä on käynyt, että takki on päätynyt käyttöön ihan muiden vaatteiden kanssa. Vaikka kyllä mä sitä vihreääkin tämän kanssa vielä kokeilen.

Malli itse on mukavan letkeä. Kaulan seutu tosin on minun makuuni (palelevainen kun olen) hieman liian avonainen, tuppaan nykimään takkia lähemmäs kaulaa. 

Langasta sen verran, että se oli mukavan pehmeää neuloa, ihana päällä mutta voih: tämän parin viikon jälkeen  hihojen alapuoli on jo nyppyyntynyt. Ei siis kovin kulutusta kestävä lanka.

Malli: Slow line100% rain Veera Välimäki
Lanka: Lana Gatto New Alpaca (50% villa, 50% alpakka), väri 5303, lähes kymmenen kerää eli vajaa 500g
Puikot: 3,5 puiset pyöröt
Aika: ehkä lokakuusta helmikuun loppuun 
Muutokset: Ohjetta pidempi helma eli jatkoin aina-oikeaa uhallanikin takapuolen alle. Olisi ehkä voinut tehdä pidennyksen sileän neuleen kohdalla, mutta siinä kohden ei ollut täysin varmaa, riittääkö lanka. Tein myös täyspitkät hihat alkuperäisten vajaamittaisten sijaan. 

Kulutuksen kestosta puheen ollen (käykääpä lukemassa Annikaisen  juttu sukkalangoista; toinenkin osa on tulossa), aloitin viime kesänä neulomaan sukkia Posiolta ostetuista ihanan värisistä keltaisesta ja vihreästä kasvivärjätyistä villalangoista. Ensimmäisen sukan varren tehtyäni tajusin, että puikkoni (nro 3) ovat liian paksut langalle, mutta minähän en pura. Ensimmäisen sukan valmistuttua huomasin myös sen, että sukasta tuli hiukan liian lyhyt, mutta enhän minä vieläkään pura. Noh, syksyllä oli muuta neulottavaa, mutta joululomalla huitaisin sukat valmiiksi ja käytin niitä onnellisena. Käytän villasukkia joka ilta ja yö, sillä varpaatkin palelevat.

Kuukauden käytön jälkeen sukkaparkani näyttivät tältä. Otti pattiin kyllä.