Tarpeellisia lämmikkeitä II

Tyttären syyspipo valmistui jo syksyllä, sentään. Kuvat on otettu Linnanmäen valokarnevaaleissa. Koska kuvat ovat, mitä ovat, olen yrittänyt ottaa uusia monta kertaa tuon session jälkeen, mutta tulokset eivät ole olleet yhtään parempia. Tytär ei todellakaan ole linssilude, jos on kyse blogikuvista.

Langat ovat BC Garnin Semilla DK:ta, kumpaakin meni vajaa kerällinen. (Ravelryssä)

 

No sitten kävimme tikkitakkimarkkinoilla. Joulua kohti mentiin, mutta vettä satoi kaatamalla. Markkinat oli kuitenkin mukavat, ja tytär nappasi itselleen Titityyn pöydästä sukkalangat. Hieman kakistelin, kun hän ilmoitti haluavansa eriparisukat ja niihin vielä glitteriä. Sitten muistin, kuinka itse kudoin 18-vuotiaana eripariraitasukat ihan vain sen takia, että oli tylsä tehdä kaksi samanlaista sukkaa - lienemme samaa sukua.

Sukkalanka on Louhittaren riittoisaa Väinämöinen-lankaa ja glitteri Anchorin Artiste Metallic -virkkauslankaa. (Ravelryssä)

Lopuksi ikuisuusneule. Rupesin kutomaan huivia keväällä, kun kävin pikavisiitillä pohjoisessa, ja niin tästä muotoutui matkaneule, jota on tuuletettu sen jälkeen myös Lontoossa ja Tallinnassa. Malli on Baktus, tuo übersuosittu ja kiistojenkin kohteena ollut viaton ja vaatimaton huivimalli, joka taipuu moneen kuosiin. Tupsuisaksikin. Se ei vain minulle ole selvinnyt, miksi huivin nimi on Baktus, siis suomennettuna Paa Thorbjørn Egnerin hauskasta Satu hammaspeikoista -kirjasta (juu, molemmat norjalaisia, mutta silti?). Sitä luettiinkin meillä lapsille lähes yhtä ahkerasti kuin Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä -kirjaa, joka on ihan hykerryttävän ja silmät kostuttavan riemastuttava. Lauluineen päivineen.

Lanka on Malabrigon sukkalankaa ja väri on Abril. (Ravelryssä)

Ps. Minä olen kuvassa kuin kauhuleffasta, mutta vakuutan että silmien kiihkeys johtuu vain keskittymisestä, kun kuvaan itseäni painavalla kameralla ja pohdin, osuuko kuvaan muuta kuin nenä.

Tarpeellisia lämmikkeitä I

Loppusyksy meni niin tiiviisti töiden kimpussa, että minulla ei riittänyt aikaa eikä energiaa tarttua isoihin neuleprojekteihin. Tein kuitenkin itselleni listan tarpeellisista pikkuneuleista, joita voisi tikutella sopivina hetkinä.

Intohimoni hämärä kohde, pitkät, ohuehkot sukat tai säärystimet joiden varsi pilkistää saappaasta rennon tyylikkäästi, odottaa yhä sitä juuri oikeaa mallia/ideaa/lankaa/inspiraation hetkeä, mutta jotain sentään on valmistunut.

Rikkehän se. Näitä näkee nyt melkein joka neuleblogissa eikä ihme, sillä malli on kaikkien ylistysten arvoinen: hauska ja helppo tehdä, ja päässä pitäessä jämäkkyyttä ja joustavuutta on juuri sopivassa suhteessa. Ihan lemppari! Nämä perusharmaat versiot - kuvissa on siis kaksi eri pipoa - ovat perusharmaa syyspipo (päässä) ja perusharmaa talvipipo (harjan varressa), kumpikin tehty harmaasta pitävän perustarpeisiin, mutta mallia voi tietysti varioida makunsa mukaan. Jaana esimerkiksi on tehnyt hiljattain tosi kauniita jämälankaversioita.

Tyttären kaveri pyysi minua kutomaan hänelle kaulurin, ja malliksi valikoitui jälleen kerran Michele Wangin Eternity Scarf. Näitä onkin tullut tehtyä jo neljä kappaletta. Lanka on Grignascon Flavia Baby -merinolankaa kaksinkertaisena. (Ravelryssä)

16-vuotiaan poikani ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän avasi erään lahjapussin jouluaattona: "Et kai sä kuvittele, että MÄ  itse kutoisin näistä jotain?" Pussissa oli siis lankavyyhtejä enkä todellakaan ollut kaavaillut pojalle moista piinaa, vaan koska idea lahjakaulaliinasta oli tullut viime tipassa ja olin hankkinut langat kinkunhakureissulla, päätin sitten kuitenkin armahtaa itseäni yöneulonnasta ja antaa vyyhdit au naturel. Alkuperäinen tarkoitus oli kutoa Stephen Westin Meadowbrook ihan pilkuntarkasti, mutta jo lankaa ostaessa tapahtui ensimmäiset lipsahdukset. Valinnan varaa ei ollut siihen hätään kovin paljon ja ensimmäisenä karsiutui punainen väri. No ei se mitään, otetaan sitten nättiä harmaata (vaikka onkin eri laatua kuin muut). Metrimääriä mallaisessani päädyin leventämään valkoisia raitoja, sillä muuten valkoista olisi tullut ostettua "liikaa" ja mustaa puolestaan olisi tarvittu ylimääräinen vyyhti. No ei sekään niin haittaa, ajattelin. Kun sitten rupesin joulupäivänä kutomishommiin, selvisi, että lanka on paksumpaa kuin vyötteessä annettiin ymmärtää ja silmukkamäärää piti pienentää. Ja siitähän seurasi, että alkuperäisen mallin palmikkokuvio ei enää toiminut. Joku neulojien suojelusenkeli ympärilläni kuitenkin taisi liihotella, koska aivan pienellä selauksella löysin The Harmony Guides -sarjan palmikkokirjasta mallikerran, joka sopi hatusta vetämääni silmukkamäärään (Wandering Paths sivulla 157, jos jotakuta kiinnostaa). Sitten oli enää jännitettävänä lankojen riittävyys... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten näkyy, ja kiitokset vaan Stephen Westille tyylikkäästä kaulaliinaideasta. Ehkä vielä teen sen alkuperäisenkin, sillä tytär on ruvennut havittelemaan samantapaista. (Ravelryssä)

Monitaitureita, mekö?

Villapuvuissa 1970

Saimme Lepopuikon Mialta tunnustuksen, kiitos! Emme nimeä 15 palkinnonsaajaa sen kummemmin, mutta päivitimme blogilinkkilistamme ja siinähän niitä lemppareita on. Paljon on ihania blogeja, kiva että jaksatte väkertää ja raportoida.

Tuija ja Nalle 1972

Seitsemän satunnaista asiaa Tuijasta Saijan silmin:

1. Tuija on tarkka ja perusteellinen. Kun hän innostuu, hän hurahtaa täysin ja uppoutuu tutkimaan asian kuin asian perin pohjin.
2. Pienenä Tuija halusi taitoluistelijaksi. Pompimme molemmat valssihyppyjä ja teimme vaakoja olohuoneen lattialla. Unkarilaiset jäätanssijat (ei tule nimi mieleen) olivat suosikkejamme ennen Torvill & Deania.  
3. Tuija tulee ylivilkkaaksi, jos erehtyy juomaan kupinkin kahvia.
4. Tuijalla on ollut lemmikkinä sauvasirkka. Se asusti lasipurkissa ja talvehti kellarissa.
5. Tuija sauvakävelee. 
6. Tuijalla on kaunis sopraanoääni.
7. Tuijalla on tarkka maku vaatteiden ja sisustuksen suhteen.

Saija mummulan nurmikolla 1975

Seitsemän totuutta Saijasta Tuijan silmin:

1. Saijalla on ollut marsu, jonka nimi oli Töyhtö.
2. Saija oli kympin tyttö.
3. Saija on opiskellut käsityöalaa ja ranskaa. Ja sitten sitä, mikä siitä tuli isona. Paitsi, että ei se sillä alalla ole. ;-)
4. Kesällä -86 teimme pyöräretken Ahvenanmaalle ja Saija kirjoitti matkapäiväkirjaansa mm. näin:

5. Saija on vieraillut Oscar-palkitun näyttelijän kodissa New Yorkissa.
6. Saijalla oli lukiossa valinnaisaineena tekstiilityö ja hän taituroi itselleen Tuuterin kansallispuvun. Kirjoi rekon ja kaikkea. Se oli tosi hieno. Myöhemmin puvulle kävi köpelösti, kun isämme heitti sen vahingossa muun kaman mukana roskiin. Nyyyyyh.
7. Saijan huumorintaju pelastaa monesta.

Mummulassa 1972

Korkeasaaressa 1973

Tukholmassa tammikuussa

Teimme joululoman päättäjäisiksi tyttären ja hänen kaverinsa kanssa ex tempore -risteilymatkan Tukholmaan. Näimme ja koimme:

• auringonpaistetta ja räntäsadetta
• laumoittain venäläisiä
• ihanan teehuoneen ja uunituoreet skonssit vanhassa kaupungissa
• hurmaavan Nygårds Anna -liikken, johon hurahdin
• elämämme ensimmäisen drag-show'n, joka yllätti positiivisesti ärhäkällä huumorillaan