Äitini kutomat myssyt olivat aikoinaan järjestään liian isoja. Minä puolestani olen heinäkuun alusta asti yrittänyt kutoa pellavalangasta jotakin, jota voitaisiin käsityölehdessä kuvailla ilmavaksi ja kesätuulen raikkaaksi, mutta ei onnistu niin millään. Olen kokeillut tunikaa omasta päästä, tunikaa valmiista ohjeesta soveltaen ja paitaa valmista ohjetta kirjaimellisesti noudattaen, mutta tiheydet elävät omaa elämäänsä ja saattaa olla myös, että minä olen ohjetta muka kätevämmäksi soveltaessani luonut vain puolet tarkoitetusta silmukkamäärästä ja tajunnut sen vasta neuleen ollessa melkein valmis. Eikös tämä ole ollut kuumin kesä vuosikymmeniin? Siinäkö selitys pään pehmeydelle? Mahtui se päälle, mutta ei näyttänyt ihan siltä miltä piti. Toissapäivänä vaihdoin strategiaa: nyt on hyppysissä Rowanin Milk Cotton ja nenän edessä uusi ohje - riittääköhän se kirouksen murtamiseen? Vielä on kesää jäljellä ja minä kudon varpaatkin ristissä.
