lauantaina, toukokuuta 28, 2011

Jäkälähuivi



Tällaisen lankakokoelman hankin opiskelijatyttönä 80-luvulla. Vaikka tunsin luissani ikuisuusprojektin kuminan, langat oli pakko saada, sillä ne olivat käsin kehrättyä villaa, kenties suomalaista, ja kerät oli värjätty luonnonväreillä kauniisti erivärisiksi.



Vuodet ovat vierineet ja langat ovat odottaneet muovipussissa, muovilaatikossa, väliaikaisvarastossa, unohduksissa. Välillä niitä on saunotettu ja pakastettu turkiskuoriaisten varalta. Mutta eikö hyvää kannata odottaa, eikö asioiden ja lankojenkin ole hyvä antaa joskus levätä rauhassa? Mitä sitä höntyilemään.



Joskus saattaa sitten loksahtaa. Aloittelin tätä huivia jo talvella ihan eri langoista, mutta niistä ei syntynyt kivan näköistä. Hiljattain kaipasin sitten pienempää projektia isomman työn perään ja joku yhdisti päässäni nämä langat tähän huiviin, ja mallailtuani hetken värien järjestystä, päätin yrittää, mihin langat riittäisivät. No eivät ne tietenkään riittäneet täysin säännölliseen raidoitukseen, ja alareunan leveän raidan jouduin kutomaanmaan ylimääräiseksi jääneellä kerällä, jonka väriä ei ole huivissa muuten ollenkaan, mutta sepä ei haittaa minua nyt yhtään. Pidän sekä väreistä että otetaan mitä on -henkisistä raidoista todella paljon. Kuvatessani huivia isämme maapalasella Etelä-Lapissa tajusin myös, että sieltä löytyvään mikromaisemaanhan huivin värit kuuluvat. En varsinaisesti tunne luonnonvärjäystä, mutta ainakin osa huivin väreistä lienee peräisin jäkälistä, niin samanlaisia hirsien päällä eläneiden jäkälien värit olivat.


Malli: Veera Välimäen Stripe Study Shawl
Lanka: 7 eriväristä kerää käsin värjättyä ja käsin kehrättyä villalankaa
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm
Ravelryssä




13 kommenttia:

AnniKainen kirjoitti...

Voi mitkä värit! Heti kun näin nuo värit tuli mieleen pohojonen ja kirja jota luen parhaillaan, Kerstin Ekmanin Herran armo (Sudentalja-trilogian ensimmäinen osa).Hienosti taltioitu tunnelma tuossa huivissa, kaunis. Ja suosittelen kirjaakin, jonka pariin tästä siirryn nyt.

Anonyymi kirjoitti...

Mieletön tunnelma kuvissa! Olet minusta hauskasti saanut huiviin perinteiset värit, mutta silti modernin ilmeen. Kasvivärjätyistä langoista kun tulee herkästi liian "haljuja" neuleita minun makuuni. Mutta tämä on pysäyttävä, hieno.

Jaana kirjoitti...

Langat ovat löytäneet tästä huivista täydellisen loppusijoituspaikan!

Mammutti kirjoitti...

Ihana huivi! Värit on niin mahtavat.

Welandra kirjoitti...

Upea huivi! Raidat sopii juuri nuille paikoille, missä on ja sellaisina kuin on.

Kauniisti maisemaankin sointuvat sävyt. :)

Tuija kirjoitti...

Annikainen: Kiitos! Ja kiitos myös kirjavinkistä. En tunne sitä kirjasarjaa ollenkaan, mutta täytynee etsiä käsiin.

Käsityönopettaja: Suurkiitokset sinullekin! Kuvia ottaessa oli kyllä aika herkän innokkaat tunnelmat, koska tuo on meille uusi paikka (vaikkakin vanhassa tutussa maisemassa) ja kävin siellä nyt ensimmäistä kertaa. Tykästyin kovasti.

Jaana: Veit sanat suustani! :)

Mammutti: Kiitos, värit ovat tosiaan minustakin kauniit. Ihan samanlaisia ei löydy oikeiden lankafirmojen lankakartoista.

Welandra: Kiitos, kiitos. Lohduttavaa, jos alaosan muuttuva raidoitus ei pomppaa silmään häiritsevästi.

Hansu kirjoitti...

Aivan ihana huivi! :) Hyvin marinoituneet langat odottivat sitä täydellistä ohjetta :)

Nasti kirjoitti...

Kannattipa tosiaan hautoa lankoja ja odotella tätä neuletta tulevaksi. Siihen onkin sitten kiva kääriytyä vaikka juhannusyönä :)

Satu kirjoitti...

Kaunis, tosi kaunis!

Tuija kirjoitti...

Hansu, Nasti ja Solveig: Kiitoksia! Aika monta kertaa olen vuosien aikana tuijotellut lankoja sillä mielellä, että mitähän noistakin. Veeralla oli ratkaisu. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä toimii! Ja kuvat hienot myös.
Alinkin, oi oi.

Jokke kirjoitti...

Ohh ja aah! Huokailen vaan...

Tuija kirjoitti...

piilomaja ja Jokke: Kaunis kiitos.