Palasin juuri kuoromatkalta Irlannista. Tämä oli toinen kertani maassa ja ensimmäisellä kerralla koetut asiat tuntuvat yhä pätevän.
Kun raahaa matkalaukkuaan lentokentältä parkkipaikalla odottavaan bussiin, aurinko paistaa ja navakka tuuli leyhyttää tukkaa. Bussin lähtiessä liikkeelle on jo pilvessä ja samantien ripsahtaa. Onneksi päällä oli jo 15-vuotta palvellut öljykangastakki. Huppuineen.
Ihmiset ovat sydämellisiä. Kaikki on vähän rähjäistä ja kotikutoista, mutta jos joku ei toimi, keinot kyllä keksitään.
Dublin on sydänjuuriaan myöten musiikkikaupunki. Konsertteja, keikkoja ja katumuusikoita riittää joka lähtöön, ja jos ei saa jaksa lähteä liikkeelle, hotellin alakerrassa saattaa olla yksi Irlannin isoimmista pubeista, jossa soi joka yö yhdestätoista neljään. Näin kävi meille. Päätin suhtautua jumputukseen Dublinin tuutulauluna ja se toimi.
Toinen konserteistamme oli Irlannin suurimmassa kirkossa St. Patrickin katedraalissa ja tuntui hienolta laulaa siellä musiikkia, joka on sävelletty soimaan juuri sellaisessa suuressa tilassa.
Irlantilaiset vaalivat historiaansa kivenjärkäle kivenjärkäleeltä.
Dublinin lähellä on Wicklow-vuorten alue, jonka korkeimmat tunturimaiset huiput nousevat yli tuhanteen metriin. Tätä en tiennyt ennestään.
Kaupungilla oli kerjäläisiä, suurin osa irlantilaisia.
Rakkaushuolia potevien apumiehen, Pyhän Valentinuksen pyhäinjäännöksiä säilytetään Dublinin karmeliittakirkossa. Opas esitteli ne minulle henkilökohtaisesti ja ex tempore matkan varrella toimittamaan ihan muuta asiaa, ja kertoi liikuttuneena, kuinka hän on sytyttänyt kynttilöitä arkun luona olleeseen telineeseen.
8 kommenttia:
Ihania kuvia, ihana kaupunki :) Minäkin haluan joskus matkustaa Irlantiin.
Suosittelen kyllä Irlantia, jos joskus tulee tilaisuus sinne päin matkustaa. Tykkään siellä tosi paljon rennosta ilmapiiristä, hauskasta aksentista (monista aksenteista tietenkin, mutta en tunne niitä), kotikutoisuudesta, ihmisistä, maisemista ja musiikista, noin aluksi.
Nii....kyllä tiedän että tykkäisin.
Hienot kuvatkin olet saanut.
Tattis. Oli vaan pikkukamera mukana ja hämärässä otetut kuvat ovat tylsän rakeisia eivätkä väritkään oikein hehku paremmalla toosalla otettuihin kuviin verrattuna. Mutta kuten tässä olen toistellut, maa on monella tavalla hieno. Sadevarusteet vaan mukaan, oli kesä tahi talvi. :)
Voi että, miten hienon kuvamatkan tarjosit meille muillekin, kiitos siitä. Ihan pääsi tunnelmaan :)
AnniKainen: Kiva juttu, että kelpasivat. :)
Mainostan vielä, että jos janoaa Irlanti-/Dublin-tunnelmia eikä ole nähnyt vielä elokuvaa nimeltä Once, se kannattaa katsoa. Se on pienellä budjetilla, ilmeisesti suurin piirtein improvisoiden tehty kaunis ja aito elokuva siitä, mitä Dublinissa voi tapahtua ja on tapahtunutkin, sillä nämä elokuvassa wannabe-muusikoita esittävät henkilöt ovat todellisuudessakin muusikoita, joiden ura lähti nousemaan tämän elokuvan musiikin ansioilla. http://www.imdb.com/title/tt0907657/
Upeita kuvia! Tuo kaiken yllä leijuva sateinen sumu on kyllä niin peri-irlantilaista. Se saa niityt ja nummet näyttämään entistäkin vihreämmiltä ja kauniimmilta. Olin eräänä kesänä lomalla Irlannissa, ja silloin sataa tihutti koko kaksi viikkoa..
Kiitos! Minä olin ollut edellisen kerran Irlannissa vuonna -96,viikon verran toukokuussa. Silloinkin satoi ja satoi vielä vähän lisää. Joka päivä. Saavista kaatamalla, suihkautuksina, tihkuna, tihkuna lahkeesta sisään... Mutta tykkäsin.
Lähetä kommentti