Jumissa

Raparperin värinen tunika ois syntymässä, mutta kun:

1. Eka yrittämäni ohje rupesi ärsyttämään siinä kohdassa, kun olin tehnyt parinkymmenen kerroksen verran lisäyksiä ja vasta sen jälkeen kerrottiin, mitä olisi pitänyt tehdä yhtäaikaa niiden lisäysten kanssa. Soitin oikein lehden ohjeneuvontaankin, että olikohan nyt tosiaan näin, ja oli. Sain myös läksytyksen siitä, että ohje pitää AINA lukea KOKONAAN ennen kuin ryhtyy hommiin. Tiedän.

2. Toka tekeillä oleva versio on huomattavasti leveämpi kuin ohjeessa annetut mitat ja minä, vaikka tiheys täsmää. Koska lanka ei tule riittämään telttaan enkä telttaa tarvitsekaan, purkuun menee, kunhan töiltäni ehdin.

3. Töitä on liikaa. Tällä viikolla olen paahtanut 15-tuntisia päiviä, mikä ei ole ollenkaan kivaa, mutta maanantaihin mennessä se loppuu, kun sen on loputtava. Deadline nääs.

Lohdutukseksi raparperipiirakkaa (kuvan piirakka leivottu kesähelteellä 31.5.).

1 muna

1,5 dl sokeria

1 dl maitoa (minä käytän rasvatonta ja laktoositonta)

1 dl rypsiöljyä

n. 2 tl vaniljasokeria
n. 2 tl kardemummaa

n. 4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

Noin 0,5 l raparperinpaloja, joihin on sekoitettu hieman (maun mukaan) sokeria ja kanelia.

Vaahdota muna ja sokeri, ja sekoita lempeästi joukkoon maito, rypsiöljy sekä mausteet (mausteita voi laittaa oman makunsa mukaan, minä pidän mausteisesta enkä todellisuudessa mittaa. vaan holauttelen reilusti). Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja kauho muuhun seokseen. Voitele piirakkavuoka ja kaada ja levittele taikina siihen. Huuhtele, kuori (halutessasi) ja paloitele raparperit, ja sekoita sokeri ja kaneli palojen joukkoon. Levittele palat taikinan päälle ja paista piirakkaa 200 C:ssa noin puoli tuntia. Maistuu perinteisesti vaniljakastikkeen kanssa ja tässä opiskelijatyttönä soluasunnon yhteis-Hesarin kuukausiliitteestä nappaamani Mysi Lahtisen¨herkullinen ohje: