Nymmua ei enää huvita oikee mikää

Sama lanka, sama värierä ja tuollainen ero vyyhdin vaihduttua. Tämä lanka takkuaa ihan liikaa, olen tahkonnut sen kanssa toukokuusta asti. Metrimäärän perusteella sen piti riittää tunikaan, mutta ei, kolmea eri mallia yritettyäni oli pakko uskoa, että ei riitä, lanka uhmaa neuletieteen lakeja. Asian pystyy kuitenkin selittämään sillä, että kun monille saman paksuisille langoille ilmoitetaan tiheydeksi, että 10 x 10 cm:n lappuseen tarvitaan 22 s x 30 krs, tällä langalla pystysuuntaiseen 10 cm:iin tarvitaan ainakin minun käsialallani 48 kerrosta. Siispä kokosin viimeiset jaksuut ja kutistin haaveeni pikkupikkukesätoppiasteelle, mutta suunnilleen kainaloihin päästyäni huomasin tuon. Arrrrg! Valitus lähtee vetämään, sillä kun värieränumero ystävällisesti ilmoitetaan, eikös sillä pitäisi olla jokin merkitys?

Lomavarpaat

Kaunista

Taidan tästä lähtien miettiä kaksi kertaa ennen kuin valitan langan tai puikkojen ohuudesta. Meidän murkkulapset eivät halua nähdä tätä elokuvaa, mutta äiti taitaa livahtaa ihan yksin.

Eikun siivoamaan!

Juhannus oli tosiaan, kuten Suomen suvi normaalistikin, viileä mutta vähäluminen. Tiku-tammakin varmasti tarvitsi villaista mekkoaan. Ja kuten usein ennenkin, kotiin lähdön koittaessa sai jo näin aurinkoisia kuvia.


Juhannus mökillä kului rattoisasti tiskirättejä kutoen. Kolme sain aikaiseksi muun yleisen mökkistelyn lomassa. Lankana on puuvilla ja malli on Mason&Dixonin, muistaakseni ensimmäisestä kirjasta, mutta voi se olla blogistakin, en muista juuri nyt. Reunusvirkkaukset omasta päästä. Värit sitä mitä sattui löytymään. Nämä pääsivät sunnuntaina uuteen kotiin kavereiden mökille. Eikun siivoamaan!

Pientä sievää

Meillä asuu monta hevosta ja tämän nimi on Tiku. Ensin hän oli ori, mutta kun omistajan pyynnöstä kudotusta paidasta tulikin halterneck-mekko, huomattiin, että Tikuhan onkin tamma.

Merinovillainen asu on valmistettu mittojen mukaan ja hyvin sillä tarkenee juhannuksena. Tulevalle Pariisin matkalle Tiku ottaa mukaan lisäksi kaulaliinan, ihan tyylin vuoksi, ja ison kassin, jota emäntä on luvannut kantaa.

Raikasta juhannusta!

Lamaannus

Mielen on vallannut lamaannus: En millään ehdi aloittaa saatika saada valmiiksi kaikkia ihania neulemalleja. Haluaisin ehtiä, mutta arki on vienyt voiton. On kulunut jo päiviä edellisestä silmukasta.

Muutama viikko sitten olin iltapukujuhlissa. Puku vaati lämmikettä ja neljä päivää ennen h-hetkeä aloitin Little silk shrugin Lace style -kirjasta. Toisen päivän raivokkaan yrittämisen jälkeen ymmärsin, että valmista ei tule ajoissa ja niin työ jäi. Kaivoin kaapista vanhan mutta kauniin huivin ja sillä mentiin. Kesälomamatkan jo häämöttäessä taidan kumminkin tehdä tämän valmiiksi, sillä malli on kaunis ja sillä voisi jopa olla käyttöä Italian auringossa.

Sateen keskellä pieni valon pilkahdus: kaksi siperianunikkoa on jo aukaissut nuppunsa!

Jumissa

Raparperin värinen tunika ois syntymässä, mutta kun:

1. Eka yrittämäni ohje rupesi ärsyttämään siinä kohdassa, kun olin tehnyt parinkymmenen kerroksen verran lisäyksiä ja vasta sen jälkeen kerrottiin, mitä olisi pitänyt tehdä yhtäaikaa niiden lisäysten kanssa. Soitin oikein lehden ohjeneuvontaankin, että olikohan nyt tosiaan näin, ja oli. Sain myös läksytyksen siitä, että ohje pitää AINA lukea KOKONAAN ennen kuin ryhtyy hommiin. Tiedän.

2. Toka tekeillä oleva versio on huomattavasti leveämpi kuin ohjeessa annetut mitat ja minä, vaikka tiheys täsmää. Koska lanka ei tule riittämään telttaan enkä telttaa tarvitsekaan, purkuun menee, kunhan töiltäni ehdin.

3. Töitä on liikaa. Tällä viikolla olen paahtanut 15-tuntisia päiviä, mikä ei ole ollenkaan kivaa, mutta maanantaihin mennessä se loppuu, kun sen on loputtava. Deadline nääs.

Lohdutukseksi raparperipiirakkaa (kuvan piirakka leivottu kesähelteellä 31.5.).

1 muna

1,5 dl sokeria

1 dl maitoa (minä käytän rasvatonta ja laktoositonta)

1 dl rypsiöljyä

n. 2 tl vaniljasokeria
n. 2 tl kardemummaa

n. 4 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

Noin 0,5 l raparperinpaloja, joihin on sekoitettu hieman (maun mukaan) sokeria ja kanelia.

Vaahdota muna ja sokeri, ja sekoita lempeästi joukkoon maito, rypsiöljy sekä mausteet (mausteita voi laittaa oman makunsa mukaan, minä pidän mausteisesta enkä todellisuudessa mittaa. vaan holauttelen reilusti). Sekoita leivinjauhe jauhojen joukkoon ja kauho muuhun seokseen. Voitele piirakkavuoka ja kaada ja levittele taikina siihen. Huuhtele, kuori (halutessasi) ja paloitele raparperit, ja sekoita sokeri ja kaneli palojen joukkoon. Levittele palat taikinan päälle ja paista piirakkaa 200 C:ssa noin puoli tuntia. Maistuu perinteisesti vaniljakastikkeen kanssa ja tässä opiskelijatyttönä soluasunnon yhteis-Hesarin kuukausiliitteestä nappaamani Mysi Lahtisen¨herkullinen ohje: