Turkoosia, osa 2

Olen palannut päiväjärjestykseen eli turkoosin Cascaden kimppuun. Sitähän tuli siis tilattua vähän isompaa neuletta varten, mutta sitten mieli muuttui ja kudoin ensin neuletakin. Päivittelin postauksessani jäljelle jääneen langan määrää ja kommenteissa Tytti ehdotti jumpsuitin kutomista. Hihhih, raihnaiset konitkin naurais, joten pysyin mallin suhteen turvallisella uralla ja valitsin Veeran neuleen, kuinkas muuten. Tämä oli nyt laskujeni mukaan neljäs sitä laatua, joten pitäisiköhän vaihtaa levyä? Onko minulla Veera-addiktio ja tarvitsenko vieroitusta? Olisiko aika yrittää liikauttaa omaa aivosoluaan? Puolustukseksi sanon, että kun ne veerat vaan ovat niin kivoja. Ja käyttökelpoisia ja neulojaystävällisiä ja jotenkin vaan niin oman tuntuisia.

Pieniä huomioita:

Kaulusta olisi kuulunut muotoilla lyhennetyillä kerroksilla, mutta en saanut poimittua langankiertoja kauniisti nurjalla kerroksella. Tuli niin monella yrityksellä sutta ja reikää, että loppujen lopuksi skippasin koko muotoilut.

Tähtäsin vähän pidempään versioon + pitkiin hihoihin. Ravelryssä joku varoitteli neuleen venymisestä märkänä, joten jätin hihat tarkoituksella himpun liian lyhyiksi, jotta olisi sitten venymisvaraa. No kyllä neule sitten tosiaan venähtikin, mutta minä viisaana tyttönä kurtistin hihat mittausteni perusteella sopivaan mittaan, joka nyt sitten olikin himpun liian lyhyt. Jos jaksan, kastelen hihat uudelleen ja venytän niitä hieman

Jätin taskun tekemättä ja nyt ihan vähän harmittaa.

Mutta en minä vakavasti harmittele, sillä kyllä tämä nyt taas on kivoine kauluksineen, istuvine muotoineen ja vinoine palmikoineen ihan lempineule!



Malli: Veera Välimäen Graystone Harmaasta kirjasta
Lanka: Cascade Yarns 220, vähän vajaat 5 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm
Ravelryssä

Aurinkoista palmusunnuntaita!

Ps. Mehiläisen ohje Mochimochi-maasta.

Mustahuppuinen

Tytär toivoi mustaa, isohuppuista neuletta ja mieleinen malli löytyi vampyyrikirjasta. Tyttärelle oli erityisen tärkeää, että huppu on laaja lörtsykkä, jonka reunat aaltoilevat ja että hupun voi halutessaan vetää vaikka naaman eteen (ei ehkä kannata kysyä, miksi). No saamansa piti. Ohjeen mukainen huppu ei tosin meidän neidille kelvannut, vasta toisella yrityksellä, lukuisien ylimääräisten lisäysten jälkeen päästiin oikeisiin leveyslukemiin. Hupun huippua piti myös muuttaa, kirjan ohjeella sinne syntyi kummallinen piikki. Muitakin muutoksia tein: täysipitkät, muotoillut hihat vajaamittaisten sijaan, koko neuleen kutominen yhtenä kappaleena (minun näkökulmastani turhien ja tylsien) päättelyiden, silmukanpoimisien ja ompeluiden sijaan, erilaiset kaarrokekavennukset ja muuta pientä.

Toivon neuleen olevan tytölle niin mieleinen, että se pääsee kunnon käyttöön, kunhan sääolosuhteet sallivat. Jos neule kuitenkin päätyy nurkkaan, toimiihan se myös moppina. Voittaa mikrokuitulelut mennen tullen.

• Ohje: Lore Hoodie Vampire Knits -kirjasta


• Lanka: Cascade Yarns 128 Chunky, 9 vyyhteä


• Puikot: Addin pyöröt, pitsiosuus 7 mm, sileä neule 6 mm


• Ravelryssä

Pöllöpartiolainen

Kuka sieltä kurkistaa puskan takaa?

Sehän on vain pieni pöllönpoikanen.

Tarkemmin katsoen, sehän onkin pöllöPARTIOLAINEN. Luulen, että sen partionimi on Toope.

Eikä se taida ihan niin pieni ollakaan.

Alkuperäisidea täältä. Mutta kun itsekin väkertää ja kun nurkista pursuaa kaikenmoisia vanhoja villapaitoja, joista ei liiviä tullutkaan, niin pakkohan se oli itse tehdä. Semminkin kun perheestä 3/5 on partiolaisia. Tai nyt siis 4/6.

Irlannissa

Palasin juuri kuoromatkalta Irlannista. Tämä oli toinen kertani maassa ja ensimmäisellä kerralla koetut asiat tuntuvat yhä pätevän.

Kun raahaa matkalaukkuaan lentokentältä parkkipaikalla odottavaan bussiin, aurinko paistaa ja navakka tuuli leyhyttää tukkaa. Bussin lähtiessä liikkeelle on jo pilvessä ja samantien ripsahtaa. Onneksi päällä oli jo 15-vuotta palvellut öljykangastakki. Huppuineen.

Ihmiset ovat sydämellisiä. Kaikki on vähän rähjäistä ja kotikutoista, mutta jos joku ei toimi, keinot kyllä keksitään.

Dublin on sydänjuuriaan myöten musiikkikaupunki. Konsertteja, keikkoja ja katumuusikoita riittää joka lähtöön, ja jos ei saa jaksa lähteä liikkeelle, hotellin alakerrassa saattaa olla yksi Irlannin isoimmista pubeista, jossa soi joka yö yhdestätoista neljään. Näin kävi meille. Päätin suhtautua jumputukseen Dublinin tuutulauluna ja se toimi.

Toinen konserteistamme oli Irlannin suurimmassa kirkossa St. Patrickin katedraalissa ja tuntui hienolta laulaa siellä musiikkia, joka on sävelletty soimaan juuri sellaisessa suuressa tilassa.

Irlantilaiset vaalivat historiaansa kivenjärkäle kivenjärkäleeltä.

Dublinin lähellä on Wicklow-vuorten alue, jonka korkeimmat tunturimaiset huiput nousevat yli tuhanteen metriin. Tätä en tiennyt ennestään.

Kaupungilla oli kerjäläisiä, suurin osa irlantilaisia.

Rakkaushuolia potevien apumiehen, Pyhän Valentinuksen pyhäinjäännöksiä säilytetään Dublinin karmeliittakirkossa. Opas esitteli ne minulle henkilökohtaisesti ja ex tempore matkan varrella toimittamaan ihan muuta asiaa, ja kertoi liikuttuneena, kuinka hän on sytyttänyt kynttilöitä arkun luona olleeseen telineeseen.

Pikkulämmikkeitä

Vielä on tilausta merinovillaisille lämmikkeille. Lunta on puoli metriä, ja vaikka mittari saattaa päivisin käydä plussan puolella, minulla ei ole tarvetta veuhottaa kaula paljaana, paljain päin. Käytetty on, alakuvan pölyt ja irtohius sen todistavat. :)

Pipo: Picklesin Natural Winter Kitin piponen (Ravelryssä)

Kauluri: Michele Wangin The Eternity Scarf (jo toinen, eka meni tyttärelle) (Ravelryssä)

Lanka: Malabrigo Rios, väri Zarzamora (863)

Puikot: Addin pyöröt, 4 mm (kai)

Kevätväriä

Olen pienten käsitöiden nainen. Onneksi lähipiirissä on vielä myös pieniä lapsia, joille voi neuloa.

Olen myös sekä lyhytpinnainen että tv-neuloja, joten puikoilta tuppaa tulemaan helppoa ja nopeata. Modassa 1/2011 oli Sanna Vatasen vauvan jämälankatakki. Pelkkää oikeaa, mahdollisimman vähän saumoja: loistavaa!

Keräsin lankakoriini sopivan vahvuiset ja väriset lankakerien jämät ja ryhdyin työhön. Tiheydestä en piitannut ja luulen, että takista tuli hieman suurempi kuin ohjeessa. Raglankavennuksista en pidä vaan halusin kaarrokkeesta pyöreän. Kavensin siis saman verran silmukoita ja samoilla kerrosväleillä kuin raglankavennuksetkin olisi tehty mutta tasaisin välein per kerros. Niin ja itse asiassa tein kavennuksia enemmän kuin ohjeessa, sillä jatkoin kavennuksia niin kauan, että kaula-aukko näytti sopivalta.

Villatakki: Sanna Vatasen ohje Moda 1/2011 koko 2/3v, josta tuli löysä takki vajaa 2-vuotiaalle. Sopinee vielä ensi syksynäkin.
Puikot: 3,5 puiset pyöröt.
Langat: Nallea, 7-veljestä, alpakkaa, silkkivillaa, puhdasta villaa jne. sopivissa väreissä.
Napit: puuta, Stockmannilta.