tiistaina, elokuuta 21, 2012

Kulttuuritantan pellavakolttu



Tämä neule valmistui jo ajat sitten, elokuun alussa, mutta muita asioita tuli väliin ennen kuin ehdittiin kuvauspuuhiin. Juhlan kunniaksi kuvat otettiin kaukana kotireviiristä. Näyttääkö tutulta? Tuskin monelle, joten en arvuuttele enempää. Paikka on Vesijärven satama Lahdessa.


Mutta pellava on pääasia. Kärvistelin koko kesän pellavakuumeessa, mutta en löytänyt sopivaa Tallinnasta enkä Lontoosta enkä kotimaan kaupoistakaan ennen kuin tämä lanka tuli yllättäen vastaan. Silläkin kerralla etsin tietynlaista harmaaseen vivahtavaa sinistä, mutta koska sitä ei löytynyt, nappasin minun silmääni kaunista vihreää. Langanvahvuus (ohuus) oli kuitenkin sitä, mitä etsin. Ja materiaali, vaikka se ei olekaan 100-prosenttista pellavaa. Langasta piti sitä paitsi tulla ensin hame, mutta ei siitä sen enempää.


Ravelryssä on kauniita toteutuksia Lieslistä ja se sopii erityisen hyvin japanilaisille kaposille tädeille. Minä en ole japanilainen enkä niin kaponenkaan, ja tämä kolttu paljastaa joka mutkan. Kutomisrupeaman aikanakin iski epätoivo aika monta kertaa, sillä vaikka tein pienintä kokoa, neuleesta näytti olevan tulossa todella väljä. Kaula-aukko ja hihapyöriötkin tuntuivat olevan ihan muusta vaatteesta. Mutta kun ensin kursi laajoja kaaria kiinteillä silmukoilla ja antoi kastelun tehdä tehtävänsä, rumasta ankanpoikasesta syntyi melko virtaviivainen kolttu kulttuuritantan tarpeisiin.


Sitä voi kuitenkin miettiä, miten löyhä pää on ihmisellä, joka on pitkään haaveillut jostain mallista ja vihdoin ostaa ohjeen. Ja havaitsee sitten, että  ohjehan löytyy jo oman koneen uumenista. Tulipa kannatettua Coco Knitsiä.


Malli: Julie Weisenbergerin Liesl
Lanka: Karen Noe Designin Linea (75 % pellavaa, 25 % puuvillaa), väri 8, 3 vyyhteä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä