7

Saanko esitellä: Joulutilhet eli ne alkuperäiset Vihaiset Linnut vuodelta 1987.

Tarina menee näin:

Olipa joulukuun 23. päivän ilta. Kuusi oli kannettu sisään odottamaan seuraavana aamuna tapahtuvaa koristelua. Se tuoksui ihanasti.

Olipa myös sisarukset, joista vanhempi jo asui poissa kotoa, jälleen yhdessä vanhempiensa kodissa. Syntyipä heille joulumieli, ja he päättivät vielä iltamyöhällä ryhtyä askartelemaan joulukuuseen kauniita koristeita. He tekisivät karkkituutteja foliopaperista.

Niin alkoivat he leikata foliota ja liimata tuutteja kasaan. Mutta mitä nyt? Miksi tuuteista tuli niin pieniä? Nehän ovat kuin...kuin...linnun nokkia!

Niin kiinnittivät he pieniin tuutteihinsa...siis nokkiinsa langat solmimista varten, kiinnittivät nokat ja ikuistivat herkät joulutilhet.

Mamma-look

Vaikkei yleisö pyytänytkään, kuvia kauhugallerian kätköistä:

Ihan kuin olisi tunikan alla enemmänkin täytettä, mutta se on tyhjää täynnä (mitä nyt suklaata...). Valokuvaaja olisi voinut huomauttaa pussituksesta ja neuleen hartiaosan vetämisestä, mutta eihän se sellaista huomannut. Ja kun napit laittaa kiinni, näyttää vielä hullummalta. Ja tuntuu pakkopaidalta.

Kokeiltiin muuten neuletta äsken tyttärelle ja nam, miten ihanalta se minusta hänen päällään näytti, mutta hänpä ei itse tykännyt. Ja se on pakko minunkin tunnustaa, että hartiaosan muotoilu ei istu hänelläkään, näyttää ihan samalta kuin minulla alakuvassa. Jos sen korjaisin, sitten kuulemma voisi ehkä kelvata, joten pistän harkintaan, mutta neulottuani sen jo muutamaan kertaan itseänikin varten, ei ihan kauheasti innosta. Eikä se ratkaisisi napinläpiongelmaa, nappeja joutuisi yhä pujottelemaan neuloksen lomasta eikä tyttärellä oikein riitä riittävän hellää energiaa moiseen. Vaikeaa tämä neulojan elämä, umpisolmuja ja valintoja täynnä.