24

 Toivotamme kaikille rauhallista joulua!

23

Tänään on vapaapäivä. Aion juoda aamukahvin rauhassa, valmistaa lanttu- ja perunalaatikot ja ehkä jotain pientä lisuketta joulupöytään. Enää yksi yö.

Ja toivottavasti en tänä vuonna sorru tähän. Onko tuttua?

On tähän lisukkeeksi vielä toinen video laitettava. Eilen tuli yhtäkkiä mieleen Cliff Richard, juu, ihan totta. Olen nähnyt hänet muuten livenäkin joskus v. 1989 tai 1990 Helsingissä. Katsomo oli täynnä silloin viiskymppisiä leidejä ja sitten minä ja kaveri. Köh. Se taitaa muuten olla ensimmäinen (mega?)tähden konsertti jossa olen ollut. Noh, tämä video on kyllä aika kaamea, kyllä nauratti kun tämän löysin. Mutta yhäkin pidän Cliffan äänestä, ei voi mittään. Esiintymistaidot tosin näyttävät aika alkeellisilta verrattuna tämän päivän tähtiin. 

22

Frank Sinatra ja Gene Kelly samassa paketissa? Tanssitaidot eivät ehkä ihan yllä samalle tasolle kuin Kellyllä, mutta laulutaidot... Makuasia, kummasta tykkää enemmän. Vai tykkääkö ollenkaan. Vaikka sokeria ja siirappia roikkuu rinnuksille asti, olen luovuttanut. On se mies vaan niin hyvä laulaja. Pistetääs vielä toinen:

21

Kyllä se joulu tulee ilman luntakin. Valoa pimeyteen!

20

Kuoron joulukonsertti on kuulunut elämääni 10-vuotiaasta saakka ja viime sunnuntaina oli taas yhden sellaisen aika. Äänenavausta, läpikäyntejä, ryppyisen kuorokaavun ihmettelyä, pientä paniikkia, yleisöä alkaa saapua... Perinteisten joululaulujen lisäksi ohjelman huipennuksena oli tänä vuonna Bachin Magnificat, johon taisin rakastua ja joka soi vieläkin päässä. Kyllä se joulu tästä taas.

19

18

 

Täällä tehty vähän käsitöitä, rasti seinään. Virkattu sieni on viime vuoden satoa, mutta kudotut olen väkertänyt jämälangoista tänä syksynä. Neulepallo on Arnen & Carloksen pallo nro 12, "Husflidsbord". Oranssi neule on Michele Wangin Eternity Scarf, jo toinen itselleni ja pari olen tehnyt muille. Se on tosi mukava kaulurimalli: sopivasti suojaava, sopivasti ilmava.

Leppoisaa neljättä adventtia!

17

Vuodesta 2000 on yhteisessä kodissamme vietetty noin viikko, kaksi ennen joulua joulubileitä. Ensimmäiset juhlat olivat tuparit, mutta ajankohta ystävien tapaamiselle osoittautui niin mukavaksi, että olemme jatkaneet juhlien järjestämistä, myös Saksassa asuessamme. Mukana on ollut ystäviä, ystävien lapsia, sisaruksia, serkuksia ja parina viime vuonna myös vanhemman pojan ystäviä. Ydinporukka on pysynyt samana, mutta joka vuosi kokoonpano hieman vaihtuu ymmärrettävistä syistä. Tänään on taas juhlan aika.

 

16

Tämä on mainio. Jouluidylliä ruotsalaisittain. :)

15

Tämän vuoden piparkakkuinstallaatio sai inspiraationsa lapsen ystävän keksimästä sarjakuvahahmosta Keke Kykloopista. Poika piirsi ja minä tein työtä käskettyä.

Tässä itse Keke nojailee talonsa seinään.

Mukana seikkailevat myös Suklaamuru-kissa, Tappajabanaani, enkeli

sekä Kärpy. Ässä-koira unohtui enkä ole sitä enää lisännyt jälkikäteen.

Ja tässä koko komeus :-).

14

Joulutyömaa. Yksi niistä. On joulukorttia, tyttären tanssimekkoa, kudinta... Paperitähtiäkin olisi mukava taitella, kun vaan saisi pysymään ne kasassa.

13

12

Lapset pitivät minua ihan pöpinä, kun selitin, että minullakin on joulukalenteri. Pitäkööt höpsönä, tämä on aikuisten ihana. Joku on tullut kotiin ja tassuttelee huoneessa: pistää levyn soimaan, heittää märän villapaidan patterille, sytyttää tulen takkaan, lösähtää lattialle tietokoneen ääreen... Tykkäisin tuosta huoneesta.

11

Äidillämme oli 1980-luvulla kummallinen into tehdä joulukoristeita kreppipaperista. Miettikääpä hetki 80-lukua: neonvärit, permanentit, olkatoppaukset, glamour, huulikiilto... ja siihen sitten kreppipaperi. Maailman arkisin materiaali! Muistan yhden joulun, kun askartelin hänen kanssaan joulukelloja. Silloin teimme kellon kielen piipunrassista. Hän näytti myös, kuinka hänen lapsuudessaan joulupöytään tehtiin joululiinakin kreppipaperin reunoja hapsuttamalla tai venyttämällä ne aaltoaviksi.

 

No sieltä lapsuuskokemuksesta se sitten yhtäkkiä kumpusi mieleen ja sormenpäät muistivat heti, miten kello tehdään. Kaupan kreppipaperivalikoima ei ollut kovin laaja. Ehkä punainen ja vihreä oli jo ostettu, mutta tuo sininen on oikeastaan aika hyvä. Kielinä käytin punaisia puuhelmiä. En yhäkään oikeastaan ymmärrä, miksi näitä tein, mutta siinä ne roikkuvat kuin lapsuuden jouluja symboloiden.

Joulupuu on rakennettu -kirja tiesi myös kertoa, että kreppipaperi oli pula-ajan joulukoristeiden materiaali. Sopii kuvaan. Äitimme oli syntynyt v. 1939. Kuvassa Weisteen punaiset kreppipaperikellot. Hyvää toista adventtisunnuntaita!

10

Kauan sitten, kun valosarjat merkitsivät lähinnä ikkunaan ripustettua alakuloista viritelmää eivätkä markettien hyllyt notkuneet toinen toistaan koristeellisemmista valoinstallaatioista, sain päähäni, että jotain tarttee tehdä. Origamikirjasta sitten löysin vesipommin ohjeen ja rupesin askartelemaan. Nämä ovat ne aidot ja alkuperäiset, jotka väsäsin kiinalaisesta paperista, ja sittemmin syntyi myös eri värisiä silkkipaperikuutioita. Sanomalehdestäkin voisi syntyä hauskan näköisiä tai nuottipaperista, vesiväreillä kuultavaksi maalatusta huokoisesta paperista, oikeasta origamipaperista... Jos jotakuta kiinnostaa näpertely, ohje löytyy esimerkiksi täältä.

9

Näitä turkulaisia pikkujoulukuusia ihaillessamme ryhdyimme myös pohtimaan pikkujoulukuusiperinteen syntyä ja levinneisyyttä. Meidän mummolassamme Lahdessa perinnettä pidettiin yllä ja ensimmäisenä adventtina sisään kannettiin pieni pöytäkuusi, metsästä haettu tietenkin. Liekö sitten vain meitä lapsenlapsia varten, mutta näin jälkikäteen muistellen tuntuu siltä, että tapa oli heille luonteva ja ollut olemassa jo ennen meidän syntymäämme. En kuitenkaan muista, että esim. ystävieni kotona olisi ollut tällaista perinnettä.

Joulupuu on rakennettu - Suomalaisen joulukuusen tarina -kirja tiesi onneksi kertoa tästäkin perinteestä. Koko joulukuusiperinnehän on lähtöisin Saksasta, samoin pikkujoulukuusiperinne. Sieltä se kulkeutui Ruotsiin 1870-luvulla ja sitä kautta vähitellen Suomeen. Virkamiesperheissä tiedetään olleen ensimmäisen adventin aattona pikkujoulukuusia jo 1910-luvulla. Ne koristeltiin yleensä pelkin kynttilöin ja vietiin ulos heti ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeen.

 

Turkulainen Gabriel Nicander on kuitenkin ollut vakuuttunut, että pikkujoulukuusi on keksitty Turussa ja tätä vaihtoehtoa mekin Tuijan kanssa pohdimme reissullamme. Nicander kirjoitti aiheesta v. 1922 ja väitti, että tuolloin Turussa yleinen pikkujoulukuusi olisi ollut muualla Suomessa ja Ruotsissa täysin tuntematon. Nicander ei tosin tuolloin tiennyt, että Ruotsista adventtikuusiperinne oli jo lähes hävinnyt ja vaihtunut adventtikynttilöiden polttamiseen. Varhaisimmat tiedot Suomen pikkujoulukuusista ovat kuitenkin Länsi-Suomesta, joten nähtävästi Turulla on ollut perinteen leviämisessä tärkeä rooli.

Kirja kertoo vielä, että adventtikuusi oli Etelä-Suomen kaupunkilaisperheissä melko yleinen ennen sotia ja tapa jatkui aina 1950-1960 -luvulle saakka. 

8

Kate Bushin uusi lumilevy menee minulla ihan luihin ja ytimiin, analyysien tuolle puolen. Sen vaan kerron, että se kaunis lumihiutalesopraano, joka laulaa korkeammalle ja korkeammalle, on kuulemma Katen Bertie-poika.

7

Saanko esitellä: Joulutilhet eli ne alkuperäiset Vihaiset Linnut vuodelta 1987.

Tarina menee näin:

Olipa joulukuun 23. päivän ilta. Kuusi oli kannettu sisään odottamaan seuraavana aamuna tapahtuvaa koristelua. Se tuoksui ihanasti.

Olipa myös sisarukset, joista vanhempi jo asui poissa kotoa, jälleen yhdessä vanhempiensa kodissa. Syntyipä heille joulumieli, ja he päättivät vielä iltamyöhällä ryhtyä askartelemaan joulukuuseen kauniita koristeita. He tekisivät karkkituutteja foliopaperista.

Niin alkoivat he leikata foliota ja liimata tuutteja kasaan. Mutta mitä nyt? Miksi tuuteista tuli niin pieniä? Nehän ovat kuin...kuin...linnun nokkia!

Niin kiinnittivät he pieniin tuutteihinsa...siis nokkiinsa langat solmimista varten, kiinnittivät nokat ja ikuistivat herkät joulutilhet.

6

Meillä satoi räntää, jippii!

Niin se vaan on, että Suomen talvi ei muutu keskieurooppalaiseksi vaikka kuinka lumeton olisi, koska valoa puuttuu. Valoa tänne äkkiä: kynttilän valoa, valosarjan valoa, korvavaloa, räntävaloa, mainosvalokin menee, mutta mieluiten kunnon lumitalven valoa! Aamen.

Villi pohjola se oli ihana sarja, ai että.

5

Arne ja Carlos saivat minutkin pimahtamaan joulupalloihin. Mutta omiahan niistä piti tehdä: Lapin pallo, johon kuvion otin Mary Oljen Kirjokintaista, Haaviston lapaskirjan mallin nro 34 mukaan tehty Jalasjärvi-pallo (Haaviston malleja pitää tehdä lisää!), adventtikynttilät ovat poikien alkuperäismalli ja työkaverin ideasta vielä Jussi-pallo. Kuka tunnistaa alimmaisen pallon kuvion?