Ps. Kuoromme laulaa huomenna sekä tuttua että harvinaisempaa jouluista, jos joku sattuisi olemaan hollilla ja konsertin tarpeessa.
torstaina, joulukuuta 10, 2009
10
keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009
9
Anoppini leipoo joka jouluksi herkullisia taatelipikkuleipiä. Ohjeen hän on saanut aikoinaan omalta anopiltaan.
Taatelileivät
1 pkt (250g) kivettömiä taateleita
250g voita
2dl sokeria
350g vehnäjauhoja
2 munaa
1/2 tl soodaa
1 dl rouhittuja pähkinöitä
1. Leikkaa taatelit saksilla pieniksi paloiksi.
2. Sekoita kaikki aineet taikinaksi.
3. Leivo taikinasta pyöreitä n. 3 cm läpimitaltaan olevia tankoja.
4. Kääri tangot kelmuun ja laita jääkaappiin kovettumaan vähintään tunniksi tai seuraavaan päivään.
5. Leikkaa taikina n. sentin paksuisiksi viipaleiksi ja aseta viipaleet pellille leivinpaperin päälle. Paina jokaisen leivän keskelle hasselpähkinän puolikas. Paista vaaleanruskeiksi 175° n. 5-10 min.
Tee taatelileivät ajoissa ennen joulua, paranevat säilytyksessä tiiviissä purkissa. Myös raaka taikina säilyy hyvin kylmässä.

tiistaina, joulukuuta 08, 2009
8


Punasävyinen sukka on jokunen vuosi sitten Kööpenhaminasta ostamani Mailegin sukka ja kudotusta sukasta piti tulla kisasukka, mutta toisin kävi, kun energia ja aika loppuivat kesken. Sukka on liian kapea pohkeikkaaseen jalkaani (no mahtuu se sentään, mutta neulos aukeaa rumasti, joten plääh), niinpä nimesin sen pitkän tontun sukaksi ja otin koristekäyttöön.
Ps. Kaappi on päätarkoitukseltaan stereokaappi ja nikkari-isän tekemä. Tai roskittajaukon, kuten hän itse sanoo.
maanantaina, joulukuuta 07, 2009
7
Keli vaatii lämmittimiä. En ole käyttänyt saati omistanut säärystimiä sitten iloisen 80-luvun, mutta nyt aika on taas kypsä. Vanhan luita kolottaa, hameessa ei tarkene ilman säärystimiä.
Säärystimet:
Malli: mallikerta on minulle yhtä kuin posiolainen sukanvarsi (mummomme lähetti joka jouluksi tällaisella varrella olevat sukat), mutta Käspaikasta mallikerta löytyy Laukaan sukan nimellä. Olen sovittanut mallikerran omaan silmukkamäärääni sopivaksi.
Lanka: Novitan Puro, väri ruska, menekki kaksi kerää.
Puikot: bambuiset sukkapuikot nro 4
Lanka: Novitan Puro, väri ruska, menekki kaksi kerää.
Puikot: bambuiset sukkapuikot nro 4
sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009
6


Iski tupsukuume, kun löysin maailman kätevimmän tupsulaitteen. Japanilaisinsinööri on paneutunut niin syvällisesti tupsunteon ongelmakohtiin kuin vain japanilainen voi, ja ratkaissut ne. Ihanaa! Siispä vihdoin löytyi idea noin 17 vuotta säilömälleni metallirenkaalle, jonka olen ostanut jostakin alennusmyynnin loppyrysäyksestä suurena aarteena nimenomaan kranssi-ideaa odottelemaan. Ei ollut turha sekään ostos. Mies sahata nitkutti renkaan poikki monitoimilinkkarinsa rautasahalla ja minä sitten pujotin tupsut renkaaseen ja liitin taas päät yhteen vahvalla teipillä. Sitten hulipompelia, esim. virkatut Suomen liput koristeeksi. Punaisia sydämiäkin on kokeiltu (tyttären suosikit) ja minä tykkäisin männynkävyistä, kunhan saisin aikaiseksi mennä niitä etsimään.
Mukavaa itsenäisyyspäivää!
lauantaina, joulukuuta 05, 2009
5
Heijastimet, nuo pienet vekkulit hengenpelastajat ovat askarruttaneet mieltäni pitkin pimenevää syksyä. Kuinka näkyä, mutta ilman roikkuvia, oven väliin ja laukun hihnan alle jääviä heijastimia?
Roikotin hihassani muutaman viikon kirkuvan oranssia hirviheijastinta, mutta sitten se katosi noin vain jälkiä jättämättä ja huomasin sen tietysti vasta kun oli päivän kulkenut pelkkä hakaneula olkapäässäni.
Talvitakkini on villakangasta. Halusin siihen jotain tyyliin sopivaa, somisteelta vaikuttavaa, ei liian tosikkomaista. Työkaverini mainitsi virkanneensa heijastinnauhasta ja villalangasta yhdessä kukkia. Viime talvenahan virkkasin pelkkää heijastinnauhaa heijastimeen (joka on kadoksissa) ja menetin hermoni. Katsellessani takkiani ja siinä olevia suuria nappeja syntyi aivoissani vähitellen mielikuva nappiin pujotettavista somisteista, jotka voisi tarpeen tullen helposti myös poistaa.
Ja totta tosiaan: yhdistettynä villalankaan heijastinnauhaa on naurettavan helppo virkata. Syntyivät heijastinpyörylät. Kumpaankin hihansuuhun yksi, taakse tamppiin yksi ja kaksi etupuolelle taskujen nappeihin laitettaviksi. Koeajossa toinen taskun nappiin kiinnitetty heijastin jo katosikin. Tuotekehittely siis vaatisi hieman pienempiä napinreikiä, jotta heijastin ei pienestä putoaisi. Mutta muuten olen tyytyväinen pyörylöihini. Samalla konstilla toki syntyy kukkia tai muita kuvioita ja heijastinnauhan voisi virkata esim. vain uloimpaan kerrokseen.
Roikotin hihassani muutaman viikon kirkuvan oranssia hirviheijastinta, mutta sitten se katosi noin vain jälkiä jättämättä ja huomasin sen tietysti vasta kun oli päivän kulkenut pelkkä hakaneula olkapäässäni.
Talvitakkini on villakangasta. Halusin siihen jotain tyyliin sopivaa, somisteelta vaikuttavaa, ei liian tosikkomaista. Työkaverini mainitsi virkanneensa heijastinnauhasta ja villalangasta yhdessä kukkia. Viime talvenahan virkkasin pelkkää heijastinnauhaa heijastimeen (joka on kadoksissa) ja menetin hermoni. Katsellessani takkiani ja siinä olevia suuria nappeja syntyi aivoissani vähitellen mielikuva nappiin pujotettavista somisteista, jotka voisi tarpeen tullen helposti myös poistaa.
Ja totta tosiaan: yhdistettynä villalankaan heijastinnauhaa on naurettavan helppo virkata. Syntyivät heijastinpyörylät. Kumpaankin hihansuuhun yksi, taakse tamppiin yksi ja kaksi etupuolelle taskujen nappeihin laitettaviksi. Koeajossa toinen taskun nappiin kiinnitetty heijastin jo katosikin. Tuotekehittely siis vaatisi hieman pienempiä napinreikiä, jotta heijastin ei pienestä putoaisi. Mutta muuten olen tyytyväinen pyörylöihini. Samalla konstilla toki syntyy kukkia tai muita kuvioita ja heijastinnauhan voisi virkata esim. vain uloimpaan kerrokseen.
perjantaina, joulukuuta 04, 2009
4

Tämä peltipönttö on nähty täällä aika monta kertaa, ehkä liiankin monta. No nyt kuitenkin talviasussa. Paksumpaa Pirkka-lankaa kolminkertaisena, kolmea eri väriä ja 1 x 1 -joustinta.


Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


