lauantaina, joulukuuta 05, 2009

5







Heijastimet, nuo pienet vekkulit hengenpelastajat ovat askarruttaneet mieltäni pitkin pimenevää syksyä. Kuinka näkyä, mutta ilman roikkuvia, oven väliin ja laukun hihnan alle jääviä heijastimia?

Roikotin hihassani muutaman viikon kirkuvan oranssia hirviheijastinta, mutta sitten se katosi noin vain jälkiä jättämättä ja huomasin sen tietysti vasta kun oli päivän kulkenut pelkkä hakaneula olkapäässäni.

Talvitakkini on villakangasta. Halusin siihen jotain tyyliin sopivaa, somisteelta vaikuttavaa, ei liian tosikkomaista. Työkaverini mainitsi virkanneensa heijastinnauhasta ja villalangasta yhdessä kukkia. Viime talvenahan virkkasin pelkkää heijastinnauhaa heijastimeen (joka on kadoksissa) ja menetin hermoni. Katsellessani takkiani ja siinä olevia suuria nappeja syntyi aivoissani vähitellen mielikuva nappiin pujotettavista somisteista, jotka voisi tarpeen tullen helposti myös poistaa.

Ja totta tosiaan: yhdistettynä villalankaan heijastinnauhaa on naurettavan helppo virkata. Syntyivät heijastinpyörylät. Kumpaankin hihansuuhun yksi, taakse tamppiin yksi ja kaksi etupuolelle taskujen nappeihin laitettaviksi. Koeajossa toinen taskun nappiin kiinnitetty heijastin jo katosikin. Tuotekehittely siis vaatisi hieman pienempiä napinreikiä, jotta heijastin ei pienestä putoaisi. Mutta muuten olen tyytyväinen pyörylöihini. Samalla konstilla toki syntyy kukkia tai muita kuvioita ja heijastinnauhan voisi virkata esim. vain uloimpaan kerrokseen.

Ei kommentteja: