Ihastuin rekipeittoihin jo kauan sitten kouluaikana, luultavasti kansallispukua tehdessäni. Muutama vuosi sitten törmäsin Helvi Taiston kirjaan Rekipeitot. Se on upea kokoelma vanhoja peittoja ja Helvin itsensä kirjomia peittoja ja vaatteita. Sitten ilmestyi Do Redo. Nämä kaksi asiaa yhdistyivät mielessäni kassiksi: heitin yläasteella neulomani villapaidan (lanka: tikkuista, malli: laatikko) pesukoneeseen ja annoin sisäiselle kirjojalleni vallan. Paikallinen loistava suutari teki kassiin sangat. On muuten ollut kovassa käytössä jo reilun vuoden.
Kälyni toi alkukesästä minulle huovutetun villapaitansa ja pyysi tekemään siitä jotain, vaikka samanlaisen kassin kuin minulla. Kesän kypsyttelin, kassin kirjonta valmistui viime viikolla ja odottelee nyt lähtöä suutarille. Viikonloppuna innostuin Do Redon tossuista. Muokkasin kaavan sopivan kokoiseksi ja kirjoin tossut kukallisiksi. Pikkulaukkua hupusta aloin jo tehdä mutta rannelämmittimet hihansuista odottavat vielä inspiraatiota. Se rekipeitto, josta kaikki lähti, kypsyy hiljaa ja jonain päivänä.
Olen saanut inspiraation kirjontakuvioihin kirjoista Helvi Taisto: Rekipeitot (Kansalais- ja työväenopistojen liitto, 1992), Irma Grönlund, Marja-Leena Lehto: Perinteinen peittokirjonta (Otava, 2003) ja Anna-Stina Lindén Ivarsson, Katarina Brieditis, Katarina Evans: Do Redo - kuinka villapaita paloitellaan (Schildts, 2006). En ole käyttänyt mitään kuviota suoraan vaan poiminut osan sieltä, toisen täältä ja vaihtanut värit töihini sopiviksi. Kirjontalankana kaikissa töissä olen käyttänyt Raijan Aitan ihanaa villapellava-kirjontalankaa.
Viikonloppuna innostuimme myös kokkaamaan tänä kesänä rakennetussa kesäkeittiössämme. Sipulikeittoa pussista alkuruuaksi, grillimakkaraa (ranskalaiset nielaisivat juuri patonkinsa väärään kurkkuun) pääruuaksi ja jälkkäriksi hyvää kahvia.
Kälyni toi alkukesästä minulle huovutetun villapaitansa ja pyysi tekemään siitä jotain, vaikka samanlaisen kassin kuin minulla. Kesän kypsyttelin, kassin kirjonta valmistui viime viikolla ja odottelee nyt lähtöä suutarille. Viikonloppuna innostuin Do Redon tossuista. Muokkasin kaavan sopivan kokoiseksi ja kirjoin tossut kukallisiksi. Pikkulaukkua hupusta aloin jo tehdä mutta rannelämmittimet hihansuista odottavat vielä inspiraatiota. Se rekipeitto, josta kaikki lähti, kypsyy hiljaa ja jonain päivänä.
Olen saanut inspiraation kirjontakuvioihin kirjoista Helvi Taisto: Rekipeitot (Kansalais- ja työväenopistojen liitto, 1992), Irma Grönlund, Marja-Leena Lehto: Perinteinen peittokirjonta (Otava, 2003) ja Anna-Stina Lindén Ivarsson, Katarina Brieditis, Katarina Evans: Do Redo - kuinka villapaita paloitellaan (Schildts, 2006). En ole käyttänyt mitään kuviota suoraan vaan poiminut osan sieltä, toisen täältä ja vaihtanut värit töihini sopiviksi. Kirjontalankana kaikissa töissä olen käyttänyt Raijan Aitan ihanaa villapellava-kirjontalankaa.
Viikonloppuna innostuimme myös kokkaamaan tänä kesänä rakennetussa kesäkeittiössämme. Sipulikeittoa pussista alkuruuaksi, grillimakkaraa (ranskalaiset nielaisivat juuri patonkinsa väärään kurkkuun) pääruuaksi ja jälkkäriksi hyvää kahvia.
2 kommenttia:
Todella kaunis tuo laukku, minäkin käyttäisin sellaista aika ahkerasti:) Myös tossuissa on ihanan perinteinen kirjonta! Pidän kovasti, saatan palata ihastelemaan uudelleenkin:)
Googlella tänne porhalsin , kun rekipeitto oli hakusanana. Villapaitaleikkelytyösi ovat hienoja!
olen itsekkin harrastanut tuota , mutta en ole tehnyt juttuihini noin hienoja kuvia.
Lähetä kommentti