Tällaisen lankakokoelman hankin opiskelijatyttönä 80-luvulla. Vaikka tunsin luissani ikuisuusprojektin kuminan, langat oli pakko saada, sillä ne olivat käsin kehrättyä villaa, kenties suomalaista, ja kerät oli värjätty luonnonväreillä kauniisti erivärisiksi.
Vuodet ovat vierineet ja langat ovat odottaneet muovipussissa, muovilaatikossa, väliaikaisvarastossa, unohduksissa. Välillä niitä on saunotettu ja pakastettu turkiskuoriaisten varalta. Mutta eikö hyvää kannata odottaa, eikö asioiden ja lankojenkin ole hyvä antaa joskus levätä rauhassa? Mitä sitä höntyilemään.
Joskus saattaa sitten loksahtaa. Aloittelin tätä huivia jo talvella ihan eri langoista, mutta niistä ei syntynyt kivan näköistä. Hiljattain kaipasin sitten pienempää projektia isomman työn perään ja joku yhdisti päässäni nämä langat tähän huiviin, ja mallailtuani hetken värien järjestystä, päätin yrittää, mihin langat riittäisivät. No eivät ne tietenkään riittäneet täysin säännölliseen raidoitukseen, ja alareunan leveän raidan jouduin kutomaanmaan ylimääräiseksi jääneellä kerällä, jonka väriä ei ole huivissa muuten ollenkaan, mutta sepä ei haittaa minua nyt yhtään. Pidän sekä väreistä että otetaan mitä on -henkisistä raidoista todella paljon. Kuvatessani huivia isämme maapalasella Etelä-Lapissa tajusin myös, että sieltä löytyvään mikromaisemaanhan huivin värit kuuluvat. En varsinaisesti tunne luonnonvärjäystä, mutta ainakin osa huivin väreistä lienee peräisin jäkälistä, niin samanlaisia hirsien päällä eläneiden jäkälien värit olivat.
Malli: Veera Välimäen Stripe Study Shawl
Lanka: 7 eriväristä kerää käsin värjättyä ja käsin kehrättyä villalankaa
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm
Ravelryssä
