Adrift

Keväällä metsästin tämäntapaista neuletta kaupoista, mutta hyvät näyttivät menneen parempiin kasseihin ennen kuin minä ehdin paikalle. Satuin sitten kurkkaamaan Stolen Stiches -blogiin juuri, kun blogin pitäjä mainosti julkaisevansa pian liehukeneuleen ohjeen, joten jäin hollille kyttäämään ja klikkasin ohjeen itselleni heti kun mahdollista. Ohjeen mukaista lankaakin minulla oli olemassa vihreänä, mutta mikä lie sininen hullaannus ajoi hakemaan tuoreet vyyhdit. Haaveena oli kevyt, liehuvainen neule viileisiin kesäiltoihin ja sellainenhan tämä juuri on, mutta valitettavasti tästä ei tullut ns. täydellistä.

Lanka on käsin värjättyä eikä varsinaisia värieriä ole olemassakaan. Kovasti yritin valkata kaksi riittävän samanlaista vyyhtiä ja tajusin kyllä, että viisas kutoisi varmuuden vuoksi kahdelta kerältä, mutta enhän minä viitsinyt, tuntui vaivalloiselta. Laiskuuden palkka on nyt sitten tässä.

Vyyhdit olivat sittenkin tosi erilaiset. Havaitsin sen jo neuloessani ja yritin purkaa tekeleen aloittaakseni alusta, mutta tätä lankaa näyttää olevan käytännössä mahdotonta purkaa. Lanka on tosi ohutta, tämähän on huivilankaa, ja kuidut takertuvat jo kutoessa toisiinsa niin, että neule samantien melkein huovuttuu, joten jätin purkamishomman sikseen ja otin vaihteeksi aikalisän (vähän turhan tuttua minulle) ja kudoin välillä muuta. Muutaman päivän päästä päädyin siihen, että en halua heittää aika kallista ja kaunista lankaa hukkaan, tuli neuleesta minkä näköinen tahansa, joten poimin silmukat takaisin puikolle ja jatkoin hommaa. Vähän silti harmittaa. Neule tuntuu mukavalta, mutta kehtaako tätä pitää kodin ulkopuolella? Pitäisikö selkään esim. kiinnittää kauniisti kirjailtu lappunen, jossa lukee: olen käsin värjätty, värivaihtelut ovat luonnollinen osa minua. Vai voisikohan tämän värjätä? Pesukonetta ja kuumia lämpötiloja neule ei kyllä siedä, joten epätoivoiselta tuntuu. Todennäköisesti opettelen siis elämään tämän kanssa ihan tällaisenaan ja yritän takoa päähäni, että jos haluaa ihan ehdoin tahdoin tehdä siistin ison neuleen käsin värjätystä langasta, homma pitää hoitaa alusta asti taiteen sääntöjen mukaan.


Malli: Adrift by Stolen Stiches

Lanka: Malabrigo Lace (100% Baby Merino wool), väri Tuareg, 2 vyyhteä

Puikot: Addin pyöröt, 3 mm

Ps. Pystysuuntaista neuletiheyttäni en ole mitannut, mutta se on luultavasti vähän tiheämpi kuin suositeltu. Hartia- ja hihaosan tein tismalleen ohjeen mukaan ja se on vähän kittana. Helmaan kudoin pituutta lisää.

Ravelryssä

Merellinen juhannus meilläkin

Puolen tunnin matkan päässä Porvoosta meren rannalla sijaitsee mieheni suvun lapsuuden lintukoto. Siellä merituuli raikastaa mielen. Sieltä on hyviä muistoja, häitämmekin vietettiin aikoinaan siellä. Häävalssi tanssittiin sileällä rantakalliolla.

Aurinko paistoi lähes koko juhannusviikonlopun, myös aaton. Ja peittokin edistyi kahdeksan valmiin neliön ja muutaman aloitetun verran.

Juhannusaattona Bengtskärissä

Mittumaari

JUHANNUS.

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

(Eino Leino)

Ilon aiheita

1. Löysin pihalta kiven, johon luonto on muovannut sydämen. Annoin sen miehelleni.

2. Upea unikkoni kukkii vihdoin. Se selvisi vanhan talon purkamisesta ja uuden rakentamisesta. Se on kasvattanut joka vuosi komean varren ja nupun ja sitten NAPS! Rusakko on käynyt syömässä nupun. Mutta ei tänä vuonna. Naapuri kertoi, että rusakot kärsivät viime talvena rutosta ja siksi niitä olisi niin vähän. Tiedä häntä, mutta tänä vuonna unikko saa vihdoin kukkia.

3. Minulla on jo 31 isoäidinneliötä valmiina. Aloittaessani näin mielessäni melko suuren peiton. Olen matkan varrella ja tekemisen hidastuessa tinkinyt kokotavoitteesta. Ainakin virkkaan puolivalmiit valmiiksi ja täydennän aukot. Peitosta ei siten tulisi suuri, mutta ehkä sen ei tarvitse olla. Tykkään väreistä ja mallista ja iloitsen jokaisesta valmistuvasta neliöstä erikseen.

Ei mikään kesäneule

...ei saa olla. Kuvatessa tosin tuuli sen verran koleasti, että paksuhko villaneule tuntui yllättävän passelilta.

Tämä on Ranga Lopi-kirjasta nro 29. Lankana on sekä Lett-Lopia (sileän neuleen osuudet) että Alafoss-Lopia (kaikki resorit). Koska Lopi-lankaa ei saa tällä hetkellä Suomesta - ainakaan minun tietääkseni, kertokaa, jos olen väärässä! - tilasin langat Stash Fine Yarns -kaupasta Englannista.

Muokkasin mallia pikkuriikkisen. Lisäsin sekä sivuihin että hihoihin muotoilua, mutta muotoilua olisi voinut tehdä taaksekin pariin kohtaan, vähän liian väljäksi tämä jäi minun makuuni. Kiinnityksen tein napeilla alkuperäisen vetoketjun sijaan: etureunoihin virkkasin ohuemmalla lopilla pari kerrosta kiinteitä silmukoita ja napinläpipuolelle tein napinlävet hyppäämällä kolmella ketjusilmukalla yhden kiinteän silmukan yli. Kirjoneuleosuuttakin muutin sen verran, että kudoin sen kokonaan sileänä neuleena, alkuperäisessä nimittäin vaaleanharmaat kohdat olisivat olleet nurjaa. En ihan pystynyt uskomaan, että tykkäisin sellaisesta, joten tein perinteiseen tyyliin. Paitsi, että kudoin neuleen tasona enkä pyörönä niin kuin Islannissa tehdään, joten kudoin joka toisen kuviokerroksenkin nurjalla puolella eikä se tuntunut missään. Tajusin kutoessani, että niinhän minä olen nuorena tyttönäkin tehnyt enkä silloin edes tajunnut, että siinä olisi jotain outoa tai "väärin" tai hankalaa.

No tykkäänkös minä tästä? Hmmm, tykkäänhän minä, ainakin kaarrokekuviosta ja itse lopista, mutta ihan vähän vaivaa vähäinen muotoilu, varsinkin edestä katsottuna. Kaarroke on myös ehkä vähän turhan löysä, silmukoita olisi voinut olla yhden mallikerran verran vähemmänkin. Mutta tällä mennään, en pura, en murehdi, ja pahimman lopi-kuumeen tämä nyt sammutti ainakin vähäksi aikaa. (Ravelryssä)

Nuuhh...

Kesäloma

Lapsilla alkoi kesäloma. Toisella se on ensimmäinen pitkä koulun kesäloma, toisella peruskoulu päättyi ja odotellaan tietoa jatkokoulutuspaikasta. Juhlan kunniaksi tein valkosuklaakakun terästettynä yhden limen mehulla ja täytyy sanoa drontti Edvardia* mukaellen, että jotkut kohdat eivät olleet suorastaan pahoja ;-).

Viime yönä nukuimme kellon ympäri. Kymmenen jälkeen jääkarhukoira herätti meidät aamulenkille. Auringon paiste ja kesän lämpö houkuttelivat juomaan aamukahvit ulkona. Aamukahvittelupaikan edessä on kukkapenkkini, joka on tänä vuonna roihahtanut kasvuun. Päivänkakkarat ovat vallanneet lähes koko penkin, mutta vielä unikot, liljat ja vuohenjuuret (tuo keltainen) sinnittelevät. Syksyllä taitaa olla edessä päivänkakkaroiden perkaus.


Pari viikkoa sitten kukkapenkissä kukkivat vain vuohenjuuret.

Nyt mukaan ovat tulleet myös sireenit, päivänkakkarat ja liljat. Sireenit siirsin nykyiselle paikalleen monta vuotta sitten, mutta nyt vasta ne ovat alkaneet kukkia. Tuolla paikalla oli korkeat sireenipensaat alunperin, tänne muuttessamme, mutta rakennusaikana jouduimme hävittämään ne. Iloitsen siitä, että piha on taas toipunut vähän lisää rakentamisen aiheuttamista muutoksista.

Eniten silti iloitsen siitä, että alppikärhöni, joita on kaksi, kukkivat tänä vuonna. Toinen kukkii niin ikään ensimmäistä kertaa, vaikka se on ollut minulla jo monta vuotta. Tämä kärhö muutti meille viime vuonna Virosta ja on selvästi viihtynyt, kuten myös ensimmäisen kuvan valkoiset sireenit.

* Tove Jansson: Muumipapan urotyöt