Mustikka ja tyrni

Synttärineuleita

2012-02-12T20:15:00.000+02:00

Syntymäpäivälahjapajalta iltaa. Muutama pikkuneule täällä vain on valmistunut.

Rikke-pipohan se täältäkin tulla tupsahti. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun niin kehuttiin. Eikä se pöllömpi ollut tehdä ja Cascaden 220 sopi siihen loistavasti (väri 9470). Juuri oikean värinen kukka löytyi Tallinnan reissulta. Pipolle kaveriksi tein toisen kestosuosikin eli Baktuksen. Nämä matkasivat Turkuun ystävälle.

No sitten on tämä isosisko, jolle päätin "huitaista" jotain myös. Haaviston lapasmallit ovat odottaneet puikoille pääsyä jo pitkään. Posiolta viime kesänä ostamani koivulla värjätty keltainen villalanka huuteli Haaviston suuntaan ja sille kaveriksi löytyi omista kätköistä luonnonvalkoinen villalanka, joka luultavasti on Tammelan torilta anopin tuomaa. Yritin muutamaa muutakin lankaa mutta heti kättelyssä kävi selväksi, että Haaviston lapasmallit vaativat todella ohutta lankaa. Viksumpi olisi varmaan tajunnut sen heti siitä, että silmukkamäärät huitelevat 60:stä ylöspäin. Malliksi valikoitui nro 89 Rovaniemi, joka on mielestäni yksi kirjan kauneimmista.

Muuten lapasista tuli sopivat, mutta peukalot ovat hieman ahtaat. En oikein uskaltanut venyttää niitä märkinäkään, jotteivat ne olisi levähtäneet. Neulejälki olisi voinut olla tasaisempaakin. Pitää vissiin harjoitella enemmän kirjoneuleen tekemistä. Mielessä kutkuttaa, miltähän tämmöinen näyttäisi jotakin Haaviston perinnemallia käyttäen.

Iglu

2012-02-04T15:25:00.000+02:00

No nyt meni heti ihan överiksi kuvien koon ja määrän kanssa. Mutta kun tämä on niin ihana!

Lähtökohta oli se tyypillinen: ostetaan alesta neljä vyyhtiä kivaa lankaa ilman mitään tarkkaa loppusijoitussuunnitelmaa. No ainahan jotain mielessä on ja ne kaikkein epämääräisemmätkin ideanpoikaset kelpaavat langanoston tekosyyksi. Sitten löytyi kiva ohje, jonka rohmusin heti, mutta jätin odottelemaan parempia aikoja. Kevätkin oli alkamassa. Seuraavana syksynä selailin Ravelryssä ja törmäsin taas tähän malliin. Johan iski! Saisi se talvi jo tulla! Sitten muistin ne neljä vyyhtiä - kävisiköhän lanka siihen malliin? Jippii, tiheys täsmää, mutta kääk, lankaa on liian vähän. Ryntäsin lankakauppaan eräänä torstaina juuri ennen sen sulkeutumista (ja juuri ennen kuoroharkkojen alkua), sydän pamppaillen, varmana hukkareissusta, mutta mitä ihmettä? Poistomyyntikorista löytyi vielä kaksi oikean väristä vyyhtiä, SAMAA VÄRIERÄÄ. Uskomatonta.

Tammikuussa aloin kutoa vimmaisesti, yhä pieni pelko päällä, sillä lankaa oli nippa nappa XS-koon verran. Onneksi helman pituudesta voi vähän nipistää, koska olen lyhyt, ja kauluksen kudoin aluksi vain juuri ja juuri riittävän kokoiseksi ja jätin silmukat odottamaan. Sitten siirryin hihoihin. Olin valmistautunut lyhyihin hihoihin, puolipitkiinkin ja purkamiseen ja nysväämiseen, mutta ai että, siitä puolestatoista vyyhdistä, joka siinä vaiheessa oli jäljellä, riitti loistavasti pitkiin hihoihin ja kauluksenkin pääsin kasvattamaan mieleisekseni. Jäljelle jäi nöttönen.

Kyllä on kelvannut paukkupakkasilla untuvatakki päällä ja iglu alla. Ja lusikkasydänkoru tuntuu nyt juuri hyvältä lämpimänharmaan neuleen kanssa (koru on Päivin puodista).

Malli: Heidi Kirrmaierin Igloo
Lanka: Heaven's Hand Wool Classic, 6 vyyhtiä
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,5 mm ja 4 mm
Ravelryssä

Tarpeellisia lämmikkeitä II

2012-01-28T21:23:00.000+02:00

Tyttären syyspipo valmistui jo syksyllä, sentään. Kuvat on otettu Linnanmäen valokarnevaaleissa. Koska kuvat ovat, mitä ovat, olen yrittänyt ottaa uusia monta kertaa tuon session jälkeen, mutta tulokset eivät ole olleet yhtään parempia. Tytär ei todellakaan ole linssilude, jos on kyse blogikuvista.

Langat ovat BC Garnin Semilla DK:ta, kumpaakin meni vajaa kerällinen. (Ravelryssä)

No sitten kävimme tikkitakkimarkkinoilla. Joulua kohti mentiin, mutta vettä satoi kaatamalla. Markkinat oli kuitenkin mukavat, ja tytär nappasi itselleen Titityyn pöydästä sukkalangat. Hieman kakistelin, kun hän ilmoitti haluavansa eriparisukat ja niihin vielä glitteriä. Sitten muistin, kuinka itse kudoin 18-vuotiaana eripariraitasukat ihan vain sen takia, että oli tylsä tehdä kaksi samanlaista sukkaa - lienemme samaa sukua.

Sukkalanka on Louhittaren riittoisaa Väinämöinen-lankaa ja glitteri Anchorin Artiste Metallic -virkkauslankaa. (Ravelryssä)

Lopuksi ikuisuusneule. Rupesin kutomaan huivia keväällä, kun kävin pikavisiitillä pohjoisessa, ja niin tästä muotoutui matkaneule, jota on tuuletettu sen jälkeen myös Lontoossa ja Tallinnassa. Malli on Baktus, tuo übersuosittu ja kiistojenkin kohteena ollut viaton ja vaatimaton huivimalli, joka taipuu moneen kuosiin. Tupsuisaksikin. Se ei vain minulle ole selvinnyt, miksi huivin nimi on Baktus, siis suomennettuna Paa Thorbjørn Egnerin hauskasta Satu hammaspeikoista -kirjasta (juu, molemmat norjalaisia, mutta silti?). Sitä luettiinkin meillä lapsille lähes yhtä ahkerasti kuin Hyppelihiiri Myökkipyökkimetsässä -kirjaa, joka on ihan hykerryttävän ja silmät kostuttavan riemastuttava. Lauluineen päivineen.

Lanka on Malabrigon sukkalankaa ja väri on Abril. (Ravelryssä)

Ps. Minä olen kuvassa kuin kauhuleffasta, mutta vakuutan että silmien kiihkeys johtuu vain keskittymisestä, kun kuvaan itseäni painavalla kameralla ja pohdin, osuuko kuvaan muuta kuin nenä.

Tarpeellisia lämmikkeitä I

2012-01-21T23:55:00.000+02:00

Loppusyksy meni niin tiiviisti töiden kimpussa, että minulla ei riittänyt aikaa eikä energiaa tarttua isoihin neuleprojekteihin. Tein kuitenkin itselleni listan tarpeellisista pikkuneuleista, joita voisi tikutella sopivina hetkinä.

Intohimoni hämärä kohde, pitkät, ohuehkot sukat tai säärystimet joiden varsi pilkistää saappaasta rennon tyylikkäästi, odottaa yhä sitä juuri oikeaa mallia/ideaa/lankaa/inspiraation hetkeä, mutta jotain sentään on valmistunut.

Rikkehän se. Näitä näkee nyt melkein joka neuleblogissa eikä ihme, sillä malli on kaikkien ylistysten arvoinen: hauska ja helppo tehdä, ja päässä pitäessä jämäkkyyttä ja joustavuutta on juuri sopivassa suhteessa. Ihan lemppari! Nämä perusharmaat versiot - kuvissa on siis kaksi eri pipoa - ovat perusharmaa syyspipo (päässä) ja perusharmaa talvipipo (harjan varressa), kumpikin tehty harmaasta pitävän perustarpeisiin, mutta mallia voi tietysti varioida makunsa mukaan. Jaana esimerkiksi on tehnyt hiljattain tosi kauniita jämälankaversioita.

Tyttären kaveri pyysi minua kutomaan hänelle kaulurin, ja malliksi valikoitui jälleen kerran Michele Wangin Eternity Scarf. Näitä onkin tullut tehtyä jo neljä kappaletta. Lanka on Grignascon Flavia Baby -merinolankaa kaksinkertaisena. (Ravelryssä)

16-vuotiaan poikani ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän avasi erään lahjapussin jouluaattona: "Et kai sä kuvittele, että MÄ  itse kutoisin näistä jotain?" Pussissa oli siis lankavyyhtejä enkä todellakaan ollut kaavaillut pojalle moista piinaa, vaan koska idea lahjakaulaliinasta oli tullut viime tipassa ja olin hankkinut langat kinkunhakureissulla, päätin sitten kuitenkin armahtaa itseäni yöneulonnasta ja antaa vyyhdit au naturel. Alkuperäinen tarkoitus oli kutoa Stephen Westin Meadowbrook ihan pilkuntarkasti, mutta jo lankaa ostaessa tapahtui ensimmäiset lipsahdukset. Valinnan varaa ei ollut siihen hätään kovin paljon ja ensimmäisenä karsiutui punainen väri. No ei se mitään, otetaan sitten nättiä harmaata (vaikka onkin eri laatua kuin muut). Metrimääriä mallaisessani päädyin leventämään valkoisia raitoja, sillä muuten valkoista olisi tullut ostettua "liikaa" ja mustaa puolestaan olisi tarvittu ylimääräinen vyyhti. No ei sekään niin haittaa, ajattelin. Kun sitten rupesin joulupäivänä kutomishommiin, selvisi, että lanka on paksumpaa kuin vyötteessä annettiin ymmärtää ja silmukkamäärää piti pienentää. Ja siitähän seurasi, että alkuperäisen mallin palmikkokuvio ei enää toiminut. Joku neulojien suojelusenkeli ympärilläni kuitenkin taisi liihotella, koska aivan pienellä selauksella löysin The Harmony Guides -sarjan palmikkokirjasta mallikerran, joka sopi hatusta vetämääni silmukkamäärään (Wandering Paths sivulla 157, jos jotakuta kiinnostaa). Sitten oli enää jännitettävänä lankojen riittävyys... Loppu hyvin, kaikki hyvin, kuten näkyy, ja kiitokset vaan Stephen Westille tyylikkäästä kaulaliinaideasta. Ehkä vielä teen sen alkuperäisenkin, sillä tytär on ruvennut havittelemaan samantapaista. (Ravelryssä)

Monitaitureita, mekö?

2012-01-13T15:35:00.001+02:00

Villapuvuissa 1970
Saimme Lepopuikon Mialta tunnustuksen, kiitos! Emme nimeä 15 palkinnonsaajaa sen kummemmin, mutta päivitimme blogilinkkilistamme ja siinähän niitä lemppareita on. Paljon on ihania blogeja, kiva että jaksatte väkertää ja raportoida.

Tuija ja Nalle 1972
Seitsemän satunnaista asiaa Tuijasta Saijan silmin:

1. Tuija on tarkka ja perusteellinen. Kun hän innostuu, hän hurahtaa täysin ja uppoutuu tutkimaan asian kuin asian perin pohjin.
2. Pienenä Tuija halusi taitoluistelijaksi. Pompimme molemmat valssihyppyjä ja teimme vaakoja olohuoneen lattialla. Unkarilaiset jäätanssijat (ei tule nimi mieleen) olivat suosikkejamme ennen Torvill & Deania.
3. Tuija tulee ylivilkkaaksi, jos erehtyy juomaan kupinkin kahvia.
4. Tuijalla on ollut lemmikkinä sauvasirkka. Se asusti lasipurkissa ja talvehti kellarissa.
5. Tuija sauvakävelee.
6. Tuijalla on kaunis sopraanoääni.
7. Tuijalla on tarkka maku vaatteiden ja sisustuksen suhteen.

Saija mummulan nurmikolla 1975

Seitsemän totuutta Saijasta Tuijan silmin:

1. Saijalla on ollut marsu, jonka nimi oli Töyhtö.
2. Saija oli kympin tyttö.
3. Saija on opiskellut käsityöalaa ja ranskaa. Ja sitten sitä, mikä siitä tuli isona. Paitsi, että ei se sillä alalla ole. ;-)
4. Kesällä -86 teimme pyöräretken Ahvenanmaalle ja Saija kirjoitti matkapäiväkirjaansa mm. näin:

5. Saija on vieraillut Oscar-palkitun näyttelijän kodissa New Yorkissa.
6. Saijalla oli lukiossa valinnaisaineena tekstiilityö ja hän taituroi itselleen Tuuterin kansallispuvun. Kirjoi rekon ja kaikkea. Se oli tosi hieno. Myöhemmin puvulle kävi köpelösti, kun isämme heitti sen vahingossa muun kaman mukana roskiin. Nyyyyyh.
7. Saijan huumorintaju pelastaa monesta.

Mummulassa 1972

Korkeasaaressa 1973

Tukholmassa tammikuussa

2012-01-10T23:24:00.001+02:00

Teimme joululoman päättäjäisiksi tyttären ja hänen kaverinsa kanssa ex tempore -risteilymatkan Tukholmaan. Näimme ja koimme:

auringonpaistetta ja räntäsadetta
laumoittain venäläisiä
ihanan teehuoneen ja uunituoreet skonssit vanhassa kaupungissa
hurmaavan Nygårds Anna -liikken, johon hurahdin
elämämme ensimmäisen drag-show'n, joka yllätti positiivisesti ärhäkällä huumorillaan

Naavahuivi

2011-12-29T19:40:00.000+02:00

Lahjaneuleaikomuksia oli tänä vuonna joka lähtöön, mutta Saijan huivi sentään valmistui pakettiin käärittäväksi. Langat olin ostanut hyvissä ajoin jo syyskuussa, mutta vasta joulukuun puolivälin lähestyessä heräsin heiluttamaan puikkoja - miksen ikinä muista, että aika tiivistyy joulun lähestyessä! Ja sitten puikkoja heilutettiinkiin paitsi kotisohvalla, myös kuoron joulukonsertin kenraaliharkoissa ja eräällä automatkalla Lahteen ja takaisin. Onneksi tätä huivimallia on joutuisa ja mukava tehdä, ja kokemustakin jo löytyy.

Värit yritin valita paitsi Saijan makuun (toivottavasti natsasi), myös niin, että ne olisivat ikään kuin tasavahvat, jotta pitsin reunaan kudottava kontrastivärinen luirureuna istahtaisi kokonaisuuteen mukavasti. Makuja on tietysti monia, mutta minun silmääni nuo värit passaavat. Tätä tekstiä kirjoittaessani ja kuvia asetellessani väreistä tuli myös mieleen naava, jota vielä näkee puhtaiden seutujen raikkaissa metsissä.

Malli: Cladonia (Kristen Kapur)
Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light, värit Grove ja Olivia (kumpaakin 100 g)
Puikot: Addin alumiinipyöröt 4,0 mm
Ravelryssä

Tähtiä

2011-12-28T12:16:00.000+02:00

Ensimmäisen joulupäivän iltana, kunoli mässätty yllin kyllin kinkkua, laatikoita, kaloja, mätiä, blinejä, kastanjakakkua (pahaa! - oletan, että oli huono resepti) jaris a la mandea, kun oli saunottu, kuunneltu musiikkia, juteltu, oltuvaan ja jouluvieras oli saatettu junalle, ehdin näpertämään tähtiä, joita oli ollut aikomus tehdä jo hyvissä ajoin ennen joulua. Niitä syntyisamaan syssyyn useampia.

Jos joku mielii samaan puuhaan, ihan vinkiksi vaan, että yhteen tähteen tarvitaan kahdeksan kaksisakaraista osasta(eikä neljä, kuten minä ensin luulin; käytin kuhunkin näistä tähdistä kaksiorigamipaperiarkkia, kukin pilkottuna neljään osaan) ja että se lyhyempisakara runtataan isomman sakaran sisällä olevien liepeiden alle. Silläkonstilla ja muutamat avemariat tai loitsut loihtimallatähti pysyy hyvässä lykyssä kasassa ilman liimaa. Sitä en kuitenkaan tajua,miten sakarat saisi ujutettua niin tiiviiksi paketiksi, että keskiosa olisiyhtä siisti kuin Linnillä. Alkuperäinen ohje lienee muuten italialaisen origamitähtigurun Paolo Bascettan käsialaa. Yksi versio ohjeesta löytyy myös täältä. 

Paluu arkeen

2011-12-27T11:21:00.000+02:00

Kotimatka eilen illalla tyssäsi muutaman sadan metrin päähän mökistä. Ainakin 20 metrinen mänty köllötti tien tukkeena. Onneksi ei oltu sen kauempana moottorisahasta ja apujoukoista. Ei siinä sitten kauan nokka tuhissut, kun puu oli sahattu paloiksi ja heitelty tien sivuun. Kotonakin oli onneksi sähköt kunnossa ja koivikko paikallaan.

24

2011-12-24T08:00:00.000+02:00

Toivotamme kaikille rauhallista joulua!

23

2011-12-23T07:30:00.034+02:00

Tänään on vapaapäivä. Aion juoda aamukahvin rauhassa, valmistaa lanttu- ja perunalaatikot ja ehkä jotain pientä lisuketta joulupöytään. Enää yksi yö.

Ja toivottavasti en tänä vuonna sorru tähän. Onko tuttua?

On tähän lisukkeeksi vielä toinen video laitettava. Eilen tuli yhtäkkiä mieleen Cliff Richard, juu, ihan totta. Olen nähnyt hänet muuten livenäkin joskus v. 1989 tai 1990 Helsingissä. Katsomo oli täynnä silloin viiskymppisiä leidejä ja sitten minä ja kaveri. Köh. Se taitaa muuten olla ensimmäinen (mega?)tähden konsertti jossa olen ollut. Noh, tämä video on kyllä aika kaamea, kyllä nauratti kun tämän löysin. Mutta yhäkin pidän Cliffan äänestä, ei voi mittään. Esiintymistaidot tosin näyttävät aika alkeellisilta verrattuna tämän päivän tähtiin.

22

2011-12-22T08:00:00.002+02:00

Frank Sinatra ja Gene Kelly samassa paketissa? Tanssitaidot eivät ehkä ihan yllä samalle tasolle kuin Kellyllä, mutta laulutaidot... Makuasia, kummasta tykkää enemmän. Vai tykkääkö ollenkaan. Vaikka sokeria ja siirappia roikkuu rinnuksille asti, olen luovuttanut. On se mies vaan niin hyvä laulaja. Pistetääs vielä toinen:

21

2011-12-21T07:30:00.001+02:00

Kyllä se joulu tulee ilman luntakin. Valoa pimeyteen!

20

2011-12-20T08:00:00.001+02:00

Kuoron joulukonsertti on kuulunut elämääni 10-vuotiaasta saakka ja viime sunnuntaina oli taas yhden sellaisen aika. Äänenavausta, läpikäyntejä, ryppyisen kuorokaavun ihmettelyä, pientä paniikkia, yleisöä alkaa saapua... Perinteisten joululaulujen lisäksi ohjelman huipennuksena oli tänä vuonna Bachin Magnificat, johon taisin rakastua ja joka soi vieläkin päässä. Kyllä se joulu tästä taas.

19

2011-12-19T07:30:00.002+02:00

18

2011-12-18T08:00:00.000+02:00

Täällä tehty vähän käsitöitä, rasti seinään. Virkattu sieni on viime vuoden satoa, mutta kudotut olen väkertänyt jämälangoista tänä syksynä. Neulepallo on Arnen & Carloksen pallo nro 12, "Husflidsbord". Oranssi neule on Michele Wangin Eternity Scarf, jo toinen itselleni ja pari olen tehnyt muille. Se on tosi mukava kaulurimalli: sopivasti suojaava, sopivasti ilmava.

Leppoisaa neljättä adventtia!

17

2011-12-17T07:30:00.013+02:00

Vuodesta 2000 on yhteisessä kodissamme vietetty noin viikko, kaksi ennen joulua joulubileitä. Ensimmäiset juhlat olivat tuparit, mutta ajankohta ystävien tapaamiselle osoittautui niin mukavaksi, että olemme jatkaneet juhlien järjestämistä, myös Saksassa asuessamme. Mukana on ollut ystäviä, ystävien lapsia, sisaruksia, serkuksia ja parina viime vuonna myös vanhemman pojan ystäviä. Ydinporukka on pysynyt samana, mutta joka vuosi kokoonpano hieman vaihtuu ymmärrettävistä syistä. Tänään on taas juhlan aika.

16

2011-12-16T08:00:00.000+02:00

Tämä on mainio. Jouluidylliä ruotsalaisittain. :)

15

2011-12-15T07:30:00.006+02:00

Tämän vuoden piparkakkuinstallaatio sai inspiraationsa lapsen ystävän keksimästä sarjakuvahahmosta Keke Kykloopista. Poika piirsi ja minä tein työtä käskettyä.

Tässä itse Keke nojailee talonsa seinään.

Mukana seikkailevat myös Suklaamuru-kissa, Tappajabanaani, enkeli

sekä Kärpy. Ässä-koira unohtui enkä ole sitä enää lisännyt jälkikäteen.

Ja tässä koko komeus :-).

14

2011-12-14T08:00:00.000+02:00

Joulutyömaa. Yksi niistä. On joulukorttia, tyttären tanssimekkoa, kudinta... Paperitähtiäkin olisi mukava taitella, kun vaan saisi pysymään ne kasassa.

13

2011-12-13T07:30:00.002+02:00

12

2011-12-12T08:00:00.000+02:00

Lapset pitivät minua ihan pöpinä, kun selitin, että minullakin on joulukalenteri. Pitäkööt höpsönä, tämä on aikuisten ihana. Joku on tullut kotiin ja tassuttelee huoneessa: pistää levyn soimaan, heittää märän villapaidan patterille, sytyttää tulen takkaan, lösähtää lattialle tietokoneen ääreen... Tykkäisin tuosta huoneesta.

11

2011-12-11T07:30:00.003+02:00

Äidillämme oli 1980-luvulla kummallinen into tehdä joulukoristeita kreppipaperista. Miettikääpä hetki 80-lukua: neonvärit, permanentit, olkatoppaukset, glamour, huulikiilto... ja siihen sitten kreppipaperi. Maailman arkisin materiaali! Muistan yhden joulun, kun askartelin hänen kanssaan joulukelloja. Silloin teimme kellon kielen piipunrassista. Hän näytti myös, kuinka hänen lapsuudessaan joulupöytään tehtiin joululiinakin kreppipaperin reunoja hapsuttamalla tai venyttämällä ne aaltoaviksi.

No sieltä lapsuuskokemuksesta se sitten yhtäkkiä kumpusi mieleen ja sormenpäät muistivat heti, miten kello tehdään. Kaupan kreppipaperivalikoima ei ollut kovin laaja. Ehkä punainen ja vihreä oli jo ostettu, mutta tuo sininen on oikeastaan aika hyvä. Kielinä käytin punaisia puuhelmiä. En yhäkään oikeastaan ymmärrä, miksi näitä tein, mutta siinä ne roikkuvat kuin lapsuuden jouluja symboloiden.

Joulupuu on rakennettu -kirja tiesi myös kertoa, että kreppipaperi oli pula-ajan joulukoristeiden materiaali. Sopii kuvaan. Äitimme oli syntynyt v. 1939. Kuvassa Weisteen punaiset kreppipaperikellot. Hyvää toista adventtisunnuntaita!

10

2011-12-10T08:00:00.000+02:00

Kauan sitten, kun valosarjat merkitsivät lähinnä ikkunaan ripustettua alakuloista viritelmää eivätkä markettien hyllyt notkuneet toinen toistaan koristeellisemmista valoinstallaatioista, sain päähäni, että jotain tarttee tehdä. Origamikirjasta sitten löysin vesipommin ohjeen ja rupesin askartelemaan. Nämä ovat ne aidot ja alkuperäiset, jotka väsäsin kiinalaisesta paperista, ja sittemmin syntyi myös eri värisiä silkkipaperikuutioita. Sanomalehdestäkin voisi syntyä hauskan näköisiä tai nuottipaperista, vesiväreillä kuultavaksi maalatusta huokoisesta paperista, oikeasta origamipaperista... Jos jotakuta kiinnostaa näpertely, ohje löytyy esimerkiksi täältä.

9

2011-12-09T07:30:00.002+02:00

Näitä turkulaisia pikkujoulukuusia ihaillessamme ryhdyimme myös pohtimaan pikkujoulukuusiperinteen syntyä ja levinneisyyttä. Meidän mummolassamme Lahdessa perinnettä pidettiin yllä ja ensimmäisenä adventtina sisään kannettiin pieni pöytäkuusi, metsästä haettu tietenkin. Liekö sitten vain meitä lapsenlapsia varten, mutta näin jälkikäteen muistellen tuntuu siltä, että tapa oli heille luonteva ja ollut olemassa jo ennen meidän syntymäämme. En kuitenkaan muista, että esim. ystävieni kotona olisi ollut tällaista perinnettä.

Joulupuu on rakennettu - Suomalaisen joulukuusen tarina -kirja tiesi onneksi kertoa tästäkin perinteestä. Koko joulukuusiperinnehän on lähtöisin Saksasta, samoin pikkujoulukuusiperinne. Sieltä se kulkeutui Ruotsiin 1870-luvulla ja sitä kautta vähitellen Suomeen. Virkamiesperheissä tiedetään olleen ensimmäisen adventin aattona pikkujoulukuusia jo 1910-luvulla. Ne koristeltiin yleensä pelkin kynttilöin ja vietiin ulos heti ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeen.

Turkulainen Gabriel Nicander on kuitenkin ollut vakuuttunut, että pikkujoulukuusi on keksitty Turussa ja tätä vaihtoehtoa mekin Tuijan kanssa pohdimme reissullamme. Nicander kirjoitti aiheesta v. 1922 ja väitti, että tuolloin Turussa yleinen pikkujoulukuusi olisi ollut muualla Suomessa ja Ruotsissa täysin tuntematon. Nicander ei tosin tuolloin tiennyt, että Ruotsista adventtikuusiperinne oli jo lähes hävinnyt ja vaihtunut adventtikynttilöiden polttamiseen. Varhaisimmat tiedot Suomen pikkujoulukuusista ovat kuitenkin Länsi-Suomesta, joten nähtävästi Turulla on ollut perinteen leviämisessä tärkeä rooli.

Kirja kertoo vielä, että adventtikuusi oli Etelä-Suomen kaupunkilaisperheissä melko yleinen ennen sotia ja tapa jatkui aina 1950-1960 -luvulle saakka.

8

2011-12-08T08:00:00.002+02:00

Kate Bushin uusi lumilevy menee minulla ihan luihin ja ytimiin, analyysien tuolle puolen. Sen vaan kerron, että se kaunis lumihiutalesopraano, joka laulaa korkeammalle ja korkeammalle, on kuulemma Katen Bertie-poika.

7

2011-12-07T07:30:00.003+02:00

Saanko esitellä: Joulutilhet eli ne alkuperäiset Vihaiset Linnut vuodelta 1987.

Tarina menee näin:

Olipa joulukuun 23. päivän ilta. Kuusi oli kannettu sisään odottamaan seuraavana aamuna tapahtuvaa koristelua. Se tuoksui ihanasti.

Olipa myös sisarukset, joista vanhempi jo asui poissa kotoa, jälleen yhdessä vanhempiensa kodissa. Syntyipä heille joulumieli, ja he päättivät vielä iltamyöhällä ryhtyä askartelemaan joulukuuseen kauniita koristeita. He tekisivät karkkituutteja foliopaperista.

Niin alkoivat he leikata foliota ja liimata tuutteja kasaan. Mutta mitä nyt? Miksi tuuteista tuli niin pieniä? Nehän ovat kuin...kuin...linnun nokkia!

Niin kiinnittivät he pieniin tuutteihinsa...siis nokkiinsa langat solmimista varten, kiinnittivät nokat ja ikuistivat herkät joulutilhet.

6

2011-12-06T08:00:00.003+02:00

Meillä satoi räntää, jippii!

Niin se vaan on, että Suomen talvi ei muutu keskieurooppalaiseksi vaikka kuinka lumeton olisi, koska valoa puuttuu. Valoa tänne äkkiä: kynttilän valoa, valosarjan valoa, korvavaloa, räntävaloa, mainosvalokin menee, mutta mieluiten kunnon lumitalven valoa! Aamen.

Villi pohjola se oli ihana sarja, ai että.

5

2011-12-05T07:30:00.006+02:00

Arne ja Carlos saivat minutkin pimahtamaan joulupalloihin. Mutta omiahan niistä piti tehdä: Lapin pallo, johon kuvion otin Mary Oljen Kirjokintaista, Haaviston lapaskirjan mallin nro 34 mukaan tehty Jalasjärvi-pallo (Haaviston malleja pitää tehdä lisää!), adventtikynttilät ovat poikien alkuperäismalli ja työkaverin ideasta vielä Jussi-pallo. Kuka tunnistaa alimmaisen pallon kuvion?

4

2011-12-04T08:00:00.003+02:00

Adventtikynttiläkranssi syntyi taannoisen Kööpenhaminan-reissun innoittamana. Siellä päin maailmaa kun adventtikyntteliköt tuppaavat olemaan ympyröitä, soikioita, neliöitä, suorakaiteita - joka tapauksessa kehämäisiä. Ja tyylejä on joka lähtöön romanttisesta moderniin, rustiikista teräksiseen tai kullankimalteiseen. Katselin sillä silmällä erityisesti Ferm Livingin pampulakynttelikköä, mutta enpä sitten raaskinut ostaa. Kotiin tultuani sain kuitenkin askartelupuuskan: riuhtaisin risukranssin ulko-ovesta, muut tilpehöörit kaivoin joulukoristelootasta ja siinä se oli. Tulipahan käyttöä vuosia sitten Anttilan alelaareista haalimilleni hiluille. Ihan kaikkein tukevin ja turvallisin tämä ei kyllä ole, halpisnipsujen metalli on niin pehmeää, että kynttilät tuppaavat kaatuilemaan, mutta selvisin kuvaamisesta sentään ilman palokuntaa. :)

Rauhallista toista adventtia!

3

2011-12-03T07:30:00.003+02:00

Kaipaan jo lunta vaikka eivät nämä kuulaat syksyn päivätkään hullumpia ole. Kuvat parin viikon takaa.

Jouluretkellä Turussa

2011-12-02T19:15:00.001+02:00

Junamatkailua, turkulaisia pikkujoulukuusia, auringonpaistetta, vihreää nurmikkoa, koleaa tuulta, kohmeisia sormia, suomenlampaan villaa, alpakkasäärystimet, leipämaistiaisia, keramiikkaa, glühweinia, italialaista ruokaa, yllättävä tapaaminen, piparkakkumuotti, kutominen, höpöttely ja nauru. Niistä oli meidän jouluretki tehty.

Tänä viikonloppuna olisi tiedossa jouluisia rientoja pääkaupunkiseudulla. Naisten joulumessut ovat käynnissä ja Silmä, pisto, tikki, takki -markkinoiden yrittäjätkin tempaisevat jouluisesti. Hauskaa!

2

2011-12-02T08:00:00.006+02:00

Sisnatossut. Rakkaat ja uskolliset. Hankittu Inarista 17 vuotta sitten.

Sisna

1

2011-12-01T07:30:00.010+02:00

Tervetuloa Mustikan ja tyrnin joulukalenteriin 2011.

Heh heh, meillä joululahjatoivekeskustelu avattiin eilen näin:

Kotiin tullessani keittiön pöydällä lojui Tekniikan maailma aukaistuna lahjavinkkisivulta. Silmäilin aukeamaa huolimattomasti ja silloin huomasin sen. Toiveen. Voisikohan Porschen kumminkin kutoa? Raverlyyn...

Täydellinen suunnitelma

2011-11-24T20:04:00.006+02:00

Tuleva lauantai on varattu siskosten perinteiselle jouluretkelle. Tänä vuonna suuntaamme heti aamusta Paimioon Adalmiinan helmeen ja sieltä Turun houkutuksiin. Listalla on mm. joulumarkkinoita ja Carl Larssonia ja mitä vaan sattuu nokan eteen tulemaan. Tärkeintä on haistella joulutunnelmaa. Tehdään mitä ehditään ja välissä tarvitaan hyvää* kahvia ja teetä, mikä muuten, kun nyt tuli puheeksi, on retkillämme osoittautunut yllättävän vaikeaksi yhdistelmäksi. Meinaan, että samasta paikasta saa harvoin molempia. Vinkatkaa, jos tiedätte Turusta sellaisen paikan.

*Hyvää kahvia = kunnollisella espressokoneella tehtyä oikeata vahvaa kahvia maidolla tai ilman
Hyvää teetä = oikeassa lämpötilassa haudutettua laadukasta mielellään mustaa teetä (Tuija, tämän enempää en osaa teetoiveistasi sanoa, sori)

Syksyn ja talven takkimuoti

2011-11-17T21:16:00.016+02:00

Tänä syksynä muotitietoinen nainen pukeutuu vartalon myötäiseen villatakkiin. Kevyesti huovutettuna se pitää hiukan tuulta ja sadetta ja pysyy hyvin kuosissaan.

Myös kirjailut ovat muodikkaita tämän syksyn ja talven takeissa. Nuoremmille sopivat hyvin pirteät lumihiutaleet ja hiukan vanhemmille ja arvokkaammille vaikkapa hillitty kanervan kukka.

Villainen takki on hengittävyytensä, keveytensä ja joustavuutensa ansiosta myös oivallinen urheiluvaate.

Ohje: Jil Eatonin Garter Stitch Pup, Interweave Knits, summer 2007
Lanka: Novitan Huopanen Lampola, väri Päkä eli 077, vajaa 100g/takki
Puikot: puiset, suorat, 6 mm
Muutokset ohjeeseen: etulipareet leuan alla on kudottu huomattavasti alkuperäistä lyhyemmiksi. Vatsan ali menevä lipare taasen huomattavasti alkuperäistä leveämmäksi. Tarranauhan sijaan kiinnityksenä on napit, jotka löytyivät omasta varastosta. Alkuperäisessä ohjeessa takkia ei huovuteta.
Muuta: Takki kudottu ensin valmiiksi, huovutettu sitten kevyesti käsin ja muotoiltu mittoihin. Käsin huovuttamalla Huopasestakin saa ihan miellyttävän oloisen lopputuloksen. Takit menivät ystäväni suloisille mäykyille Sennille ja Viiville.

Hetkiä Kööpenhaminassa

2011-11-15T09:40:00.001+02:00

Yllätin itseni matkalla. Varasin liput ja jo alle viikon päästä olin Kööpenhaminassa.
Minulla oli paperille laitettuja suunnitelmia, joista kovin moni ei toteutunut. Ainakaan alkuperäisessä muodossa.
Toisen päivän aamuna kävelin eri suuntaan kuin ennen ja ihastuin. Löytyi neuleinspiraatiota ja lankakauppa. Löytyi myös mukavia levykauppoja, kenkäkauppoja, vaatekauppoja ja herkkupuoti, jossa kiinalainen nainen puhui minulle tanskaa ja minä hänelle suomenruotsia (tai sinne päin) ja ymmärsimme toisiamme. Tuli jännä olo.
Illum's Bolighusin jouluosasto oli ylitsevuotavainen ja The Royal Cafen LANDGANGSRUGBRØD MED 3 SLAGS PÅLÆG tuoretta ja herkullista. Samassa pöydässä istunut ruotsalaisnainen tosin oli sitä mieltä, että leipä oli 'lite så där'. Silliä saa kotimaasta halvemmalla.
Matkan syy ja ydin oli kuitenkin Elbow'n konsertti. Olin haaveillut konserttimatkasta jo aiemmin, mutta kun luin Piilomajan kuvauksen Brüsselin konsertista, mikään ei enää pidätellyt. Kööpenhaminan puitteet eivät varmaan olleet yhtä hienot, tila muistutti lähinnä Helsingin kulttuuritalon salia sekä ulkonäöltään että akustiikaltaan ja äänentoisto-ongelmiakin oli, mutta itse musiikki, tunnelma ja lämpö voittivat maalliset murheet. Ja laulaja Guy Garvey, voi että. En tiedä ketään toista muusikkoa, joka tulisi samalla tavalla lähelle kuuntelijoita ja kaappaisi heidät silkalla avoimella läsnäolollaan osaksi yhteistä kokemusta. Äänikin oli hienossa vedossa. Oli myös ihanan inhimillistä, että kun The River -biisin lähtö meni lörinäksi, Guyta rupesi naurattamaan ihan hillittömästi. Yleisön kovalla tsempillä osui tismalleen kohdalleen heti toisen yrityksen toisessa säkeistössä.
Joskus joku kysyy, että millaista se Elbow'n musiikki oikein on. Sehän ei ole varsinaista massojen musiikkia eikä hittikamaa. Juuret ovat mielestäni rock-musiikissa, mutta siitä he ovat edenneet progen hengessä johonkin omanlaiseen ja taiteelliseen, mutta ei akateemiseen, jos sillä tarkoitetaan teoreettista ja vaikeasti lähestyttävää. Jotain tuli mieleen kävellessäni lauantaiaamuun heräävän Kööpenhaminan kaduilla. Voisikohan sanoa, että Elbow'n musiikki on impressionistista?

I walked with the river in kind of a dream
Hand in hand, the all-knowing river and me
To the clammer of rushes and deeply barren trees
A drunk making blossom, the blush to be seen
-
I told him my sorrows and broken-down dreams
Confessed every lie, replayed every scene
He openly wept as he listened to me
And then, with the sun in the west, he showed me the sea

Miekkoset vauhdissa!

2011-11-03T12:51:00.003+02:00

Monet lienevät huomanneen, että Arnen ja Carloksen Joulupallo-kirja on ilmestynyt suomeksi. Aamu-tv:ssäkin he olivat tänään. Minä pimahdin palloista jo viime vuonna ja tilasin samantien norjalaisen painoksen. Miehiltä itseltään on jo näköjään syntynyt uutta hassua:

Mainioita ovat!

Kirjamessujen satoa

2011-10-31T18:30:00.010+02:00

Kävin eilen kirjamessuilla ja olipas siellä mukavaa. Vaeltelin ympäriinsä, hypistelin kirjoja, kuuntelin muun muassa Hotakaista ja Liehua, kuvasin Tikkumäen tallin sukkaheppoja, bongasin kauniin neulehameen ja kuuntelin Maria Kalaniemeä. Tulipa myös lallateltua Marian mukana ja sitten huomasin, että Vexi Salmi istuu vastapäätä. (Sori Vexi, en osannut sanoja!)

Teoksen osastolta kassiin hyppäsi uunituore Lapaskirja. Se on kaunis, se on rouhea, se on hienolla tavalla suomalainen! Suosikkejani taitavat olla Friika, Reha, Vammus ja Tomppo, ja niistä viimeisen aion kutoa erään pikkupojan joulupakettiin. Mutta voih, yksi asia kirjassa harmittaa. Lienen nipo, punakynän kanssa huseeraava kukkahattutäti, pahimman luokan tarkkanen ja tuhma ihminen muutenkin, mutta hiukan ottaa pattiin, että neuleohjeiden väliin ripoteltu jutusteleva teksti on toimitettu hienoon kokonaisuuten nähden harmillisen leväperäisesti. Mitä tämä tarkoittaa: "Olemme pyrkineet kirjoittamaan tämän kirjan ohjeet siten, ettei tekijä ole täysin riippuvainen puikkomääristä tai tekniikoista." Siis mitä, mistä puikkomääristä?

Nyt niuhotus sikseen. Painun miettimään, tekisinkö lahja-Tompon tästä ja tuosta neuleesta yli jääneestä langasta, jota on jäljellä vyyhtikaupalla.

Mör

2011-10-28T15:37:00.010+03:00

Mörköisää Halloweenia!

(Tein Mochimochin Gobbledyghostin tyttären toivomuksesta.) Ravelryssä.

Beyond Puerperium

2011-10-19T21:04:00.015+03:00

Ensimmäinen ylhäältä alas neulomani villatakki on valmis. Lauantaina viimeistelin takin ja ompelin napit ja illalla tulikin viesti, että poikavauva on syntynyt. Tervetuloa poika K!

Malli: Beyond Puerperium by Kelly Brooker
Lanka: Cascade Heritage Silk (85% Merino Superwash Wool, 15% Mulberry Silk; 100g/400m) vajaa 100g, väri 5637
Puikot: 3 mm 80 cm pyöröt
Tiheys: 25s/10 cm
Muuta: Puunapit
Raverlyssä (ohhoh, jaksoinpa vääntää sinnekin jotain merkintää!)

Malli on alunperin suunniteltu ihan vastasyntyneelle ja se ohje löytyy ilmaisohjeena Raverlystä (Puerperium Cardigan). Myöhemmin Kelly Brooker on julkaissut tämän myytävän ohjeen kolmelle eri lankavahvuudelle ja kokoja on vastasyntyneestä 2-vuotiaaseen. Ohjeissa ei ole eroa muuten, mutta alkuperäisessä ohjeessa on vain yksi koko ja se on paksummalle langalle kuin valitsemani Heritage Silk.

Ohje on helppo ja selkeä. Kylläpä villatakki olikin kiva tehdä yhtenä kappaleena! Mutta silti maltoin tuskin tehdä tämän valmiiksi, jotta pääsen taas oman Slow lineni kimppuun.

Heritage Silk taas on lanka, jossa haluaisin kylpeä aamuisin. Se on pehmeää kuin vauvan peppu, konepestävää (ainakin vyötteen mukaan) ja miellyttävää kutoa. Pientä värin irtoamista neuloessa oli havaittavissa. Toivottavasti vauvasta ei tule sininen.

Lankaa jäi hiukan, joten kaivoin Novitan sivuilta perineisen vauvan myssyn ohjeen ja huitaisin menemään samoilla kolmosen puikoilla. En malttanut olla tuomatta eloa hattuun Dropsin Fabelilla, väri 677. Se sopii herkullisesti takin väriin.

Edit: Sain juuri mieheltäni viestin, jossa luki: "Teitkin auton turvaistuinlämmittimen :-)". Hatusta tosiaan saattoi tulla hieman iso, mutta vetoan geeneihin ;-).

Syksyn väreissä

2011-10-14T20:53:00.008+03:00

Ai että oli tänään pohjoistuulen puhaltaessa mukavaa, kun oli päällä öljykangastakki ja sen alla uusi merinovillainen tunika. Luksusta, sanon minä.

Tämä on jo kuudes kutomani Veeran neule - ne vaan ovat minusta niin hienoja! Mallit ja tekotapa ovat periaatteessa yksinkertaisia, mutta aina mukana on joku jippo, joka pitää mielenkiinnon yllä. Pidän myös siitä, että monet on suunniteltu sen verran ohuille langoille, että neuleita on miellyttävä pitää sisätiloissakin.

Lanka on Madelinetoshin merinosukkalankaa. Se on pehmeää, juuri sopivan joustavaa neuloa ja värit ovat kauniita, mutta värit saattavat olla myös vaikeita. Yksi vyyhdeistä osoittautui aika erilaiseksi kuin muut ja sen takia tuhraantui aikaa. Kun olin neulonut vyötäröön saakka, huomasin, että vaihtumiskohta näkyy tosi rumasti. Niinpä purin helmaresoriin asti ja aloitin uudelleen vuorotellen kahdelta kerältä. Tällä kertaa sujui hyvin vyötäröön asti, mutta sitten alkoi syntyä tylsiä vinoraitoja. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan enää riittänyt sisua purkaa - ei olisi edes olisi ollut takeita, että joku toinen vyyhtiyhdistelmä olisi tuottanut yhtään parempaa jälkeä. Lopetin sitten kerien vuorottelun siihen ja myös hihat on kudotttu yhdeltä kerältä.

Mitähän muuta reposteltavaa olisi? No ainakin se, että en osannut poimia hihapyörön ja kaula-aukon silmukoita kauniisti. Mutta päällimmäinen tunne on kyllä positiivinen. Neule tuntuu tosi mukavalta päällä, ja tykkään vekistä ja kaula-aukon lörpsöreunasta.

Malli: Veera Välimäen Shade of Winter
Lanka: Madelinetosh Tosh Sock, väri Olivia
Puikot: Addin alumiinipyöröt 3 ja 2,5 mm
Ravelryssä

Vanha rakkaus

2011-10-12T20:14:00.010+03:00

Peter Gabrielin musiikki oli minulta unohduksissa lähes 25 vuotta. Onneksi löysin sen uudelleen, se lämmittää syyssielua.

Nostalgiaa

2011-10-08T19:03:00.009+03:00

Tällaisia viehättäviä 30-50-luvun neule- ja virkkauslehtiä löysin eilen antikvariaatista. Neoviuksen Virkkaus- ja neuletyöt, jonka kannessa on soma vauva, on vuodelta 1939. Muut kaksi ovat vuosilta 1951 ja -53. Alimpana on sveitsiläinen Masche-käsityölehti vuodelta 1949. Sen välissä on ehjä ja käyttämätön silitysarkki kirjontakuvioita varten.

"Hänellä on yllään somat urheilutamineet" vuodelta -51.

Tytön takin tyylitelty poro-kuusi -kuvio valkoisella pohjalla on todella kaunis (Masche-lehdestä). Pojan housujen raitakuvion rikkoo mielestäni aika modernisti kaksi kalaa. Muotokielestä tulee mieleen videopelit.

Tämä ujo neitokainen vuodelta 1939 esittelee neulottua alusasua, joka on koristeltu pienin kukkasin pääntien kohdalta.

Kerroin eilen myös, että puikoilla on kaksi neuletakkia. Kolme, jos ollaan tarkkoja, mutta siitä yhdestä ei kannata puhua. Se on ollut puikoilla jo vuosia. Tästä kanervan värisestä tulee Veera Välimäen Slow line. Olin pitkään sitä mieltä, että en pidä Veeran neuleista, koska niin moni niistä on jotenkin ei symmetrinen, mutta kesällä yhtäkkiä kolahti. Varmaan se johtuu siitä, että Tuija on niitä tikuttanut roppakaupalla. Tämä on ensimmäinen veerani ja so far ei valittamista. Mutta työ lepää nyt hetken, sillä puikoilla on kiireisempi projekti.

Ystäville syntyy vauva aivan näinä päivinä ja tajusin, että nyt jos koskaan on mahdollisuus kutoa jotain pientä ja sievää. Puikoilla on Kelly Brookerin Beyond Puerperium (Raverly-linkki).

Motto

2011-10-07T18:28:00.009+03:00

Ostin tänään ihastuttavia vanhoja käsityölehtiä. Vanhimmasta niistä, Virkkaus- ja neuletyöt -lehden syysnumerosta vuodelta 1939, löytyi motto.

Puikoilla on pari neuletakkia, mutta elämän yksitoikkoisuus ei meinaa arkena katketa lainkaan, jotta pystyisin sitä maustamaan kutomisella. Jatkan yrittämistä.

Pikkuhommia

2011-09-04T17:53:00.009+03:00

Olen tehnyt silppukäsitöitä. Cladonia-huivista yli jäänyt kainuunharmaslanka tuntui liian kallisarvoiselta lankapussin pohjalle unhodettavaksi, joten kudoin lapaset. Varsista tein pitkät, koska vaatekaappiin on viime aikoina siunaantunut 3/4-hihaisia paitoja eikä lisälämmöstä liene haittaa. Pitkät varret virkattuine reunoineen tekevät lapasista myös sirot, naisellisehkot. Siihen ainakin tähtäsin. (Ravelryssä)

Edes lapasista jäljelle jäänyttä nöttöstä en raaskinut heittää pois. Kierittelin reilun metrin pätkistä palloja, jotka solmin sukkahousujen sisään rypäleiksi ja huovutin pesukoneessa ensin 50 ja sitten 60 asteessa. Yksi huovutus olisi riittänyt, kenties jopa vain 40 asteessa, mutta halusin kokeilla. Syntyi lähes kolme metriä pitkät villahelmet. Vähän ne kutittavat, mutta ei haittaa.

Käytän lähes pelkästään pyöröpuikkoja ja niiden säilytys on ollut retuperällä. Nikkari-isä teki niille lootan muutama vuosi sitten, mutta se jäi nopeasti pieneksi. Sen jälkeen olen etsinyt valmista kankaista säilytintä tai ideaa, jolla sellaisen voisi tehdä itse, mutta en ole löytänyt saatika keksinyt mieleistä. Viime kesänä kävimme Kokkolassa ja ihanasta Taito-liikkestä löysin kaislarasian, joka tuntui sopivan kokoiselta puikkoja varten. Ompelin sitten puikkopusseja ja leimasin niihin puikkokoon. Kokoelman helmi on tuo 3,27...:) Ensin ajattelin, että samassa pussissa voi hyvin pitää ainakin muutamat eripituiset puikot, mutta eipä se oikein toimi, toisiinsa kietoutuneita puikkoja on tylsä erotella. Aion siis ommella jokaiselle puikolle oman pussukkansa ja toivon, että ne mahtuvat kauniiseen rasiaansa.

Maatiaispitsiä

2011-08-19T12:57:00.000+03:00

Naapuruston lapset ovat rakentaneet itselleen lokoisan paikan lähimetsikköön, ja sinne minä kehtasin mennä huivia kuvaamaan. Tunsin itseni tunkeilijaksi, vaikka lapset olivatkin poissa.

Perusraita meets pitsi. Minulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen tähän malliin, mutta kesämatkalla Lontoossa nappasin ohjeen hyppysiini Loopista, joka muuten on sellainen lankakauppa, jossa pieni neulojatäti joutuu tunteiden valtaan. Piti ihan istahtaa yläkerrassa olevalle sohvalle muka kirjoja selailemaan, mutta oikeasti hengittelin syvään ja tyynnytin mieleni lammikkoa.

Epäluuloistani huolimatta tätä oli ihana kutoa. Lanka on kainuunharmaksen villaa, joka soljui puikoilla ja tuntui mukavasti rasvaiselta. Neule eteni nopeasti ja raidallisen puoliympyrän syntymistä oli hauska seurata. Ja kun raita alkoi puuduttaa, vuorossa oli pitsiä ja sitäkin sopivasti vain yhden mallikerran verran. Huivin aloitus oli muuten kiinnostava. Ohjeessa suositellaan Judy's Magic Cast On -menetelmää jota hehkutetaan nerokkaaksi, ja taidan liittyä ylistäjien kuoroon. Erikoinen, mutta yksinkertainen. Toimii!

Poikkesin vähän ohjeesta. Pitsin reunassa oleva ripsureuna olisi kuulunut kutoa toisella raidoitusvärillä, mutta tässä huivissa värien välinen kontrasti on niin suuri, että päädyin yksiväriseen pitsiin. Ja tykkään huivista! Se on ihanan kevyt ja ilmava, ja se lämmittää lempeästi.

Malli: Kirsten Kapurin Cladonia

Lanka: HarmIlu, 100 g:n vyyhdit ruskeaa ja luonnonväristä (kumpaakin jäi yli)
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm
Ravelryssä

Ihmisten ilmoilla

2011-08-08T10:10:00.003+03:00

Elokuun ensimmäisenä lauantaina Ilu järjesti toista kertaa Pukkilan puikkopäivän ja mehän ryntäsimme Saijan kanssa paikalle. Tarjolla Kohisevassa oli lankaa, pitsiä, herkkuja, pitsiä toisesta ja kolmannestakin näkökulmasta, neulojan välineitä ja iloisia ihmisiä. Mukavaa oli, kiitos!

Peikonpojan Päivi järjesti päivän päätteeksi halukkaille retken Mäntsälässä sijaitsevaan pitsitehtaaseen. Isolla kolinalla syntyy kaunista jälkeä, ja minä jäin päivän yltäkylläisen pitsiannin jälkeen miettimään, kykenisinkö ujuttamaan elämääni pitsiä? Mihin kohtaan se mahtuisi teemamuki-ihmisen arjessa? Rinnan pitsikirja on nyt ahkerassa pläräilyssä.

Kesäkäsityöttömyys?

2011-08-05T22:44:00.014+03:00

(Täh?! Hyvin tuulee!)

No ei ihan, mutta sukkiin se on jäänyt. Nappast vaan inte. Miksiköhän se tuntuu niin vähäpätöiseltä? Olen suihkinut sukat itselleni, pojalleni ja miehelleni. Vanhempi poika kertoi kohteliaasti, että ei taida tulla villasukkia käytettyä, joten jätin hänet ilman. Nuorempi poika tilasi mustat polvisukat, joiden varren pituuden vaatimus vain kasvoi sukkien edetessä. Tein kuitenkin vain polveen asti pitkät varret. Ne ovat olleet kesällä jo käytössäkin.(Posiolla ei ollut pelkästään lämmin koko ajan.) Mitäs näistä sanois: loin silmukat, kudoin vartta riittävästi, kantapää ja siitä siirtymä jalkaosuuteen, kärkikavennukset ja voilá!

Omatkin sukat ovat ihan perussukat omasta päästä. Varren kirjoneuleen nappasin Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia, malli nro 24: Kotka. Kotkan poikii siis. En ole täysin tyytyväinen kuvion väritykseen. Kuvio jää epäselväksi harmaana. Väritys olisi ollut varmaan parempi toisin päin. Vaan eipä mittään, reikä näidenkin sukkien pohjaan aikanaan tulee käytön jäljiltä.

Miehen sukkia en edes kuvannut: perusPERUSsukat, mustat, varsi 2o 2n. Vain pohjassa on juju. Tein jalkapohjaan päkiän kohdalle samaa puoli(ko)patenttia se on, millä tein kantapään (oikealla nostetaan joka toinen silmukka, joka toinen oikein, nurjalla nostetaan ensimmäinen ja loput nurin). Ajattelin, että josko pohja kestäisi paremmin. Aika näyttää, mutta mies tykkää että hyvä on. No silloinhan se on hyvä.

Kesäkäsityökirous?

2011-07-29T13:33:00.004+03:00

Äitini kutomat myssyt olivat aikoinaan järjestään liian isoja. Minä puolestani olen heinäkuun alusta asti yrittänyt kutoa pellavalangasta jotakin, jota voitaisiin käsityölehdessä kuvailla ilmavaksi ja kesätuulen raikkaaksi, mutta ei onnistu niin millään. Olen kokeillut tunikaa omasta päästä, tunikaa valmiista ohjeesta soveltaen ja paitaa valmista ohjetta kirjaimellisesti noudattaen, mutta tiheydet elävät omaa elämäänsä ja saattaa olla myös, että minä olen ohjetta muka kätevämmäksi soveltaessani luonut vain puolet tarkoitetusta silmukkamäärästä ja tajunnut sen vasta neuleen ollessa melkein valmis. Eikös tämä ole ollut kuumin kesä vuosikymmeniin? Siinäkö selitys pään pehmeydelle? Mahtui se päälle, mutta ei näyttänyt ihan siltä miltä piti. Toissapäivänä vaihdoin strategiaa: nyt on hyppysissä Rowanin Milk Cotton ja nenän edessä uusi ohje - riittääköhän se kirouksen murtamiseen? Vielä on kesää jäljellä ja minä kudon varpaatkin ristissä.

Paahteinen

2011-06-22T23:44:00.017+03:00

Kiva malli ja ihanasti soljuva lanka. Mitä muuta kesämielellä oleva neuloja kaipaa? Heippa, pörräilen juhannuksen viettoon!

Malli: Veera Välimäen Okra
Lanka: Madelinetosh, Tosh Merino Light (100 % superwash merino)
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

***

Travel in Music -blogi on minulle uusi ja ilahduttava tuttavuus. Muusikot Eva ja Manu, suomalainen ja ranskalainen, matkustavat ympäri Eurooppa tekemässä töitä eri maatiloilla ja musiikkiakin syntyy. Suurin osa biiseistä taitaa olla heidän omiaan, kuten uuden Still Traveling -EP:n kappaleet. Italiassa he sattuivat Toscanaan Stingin maatilan lähistölle ja sen inspiroimana syntyi tämä.

Lähiruokaa

2011-06-21T22:41:00.004+03:00

Piipahdin tänään lähiruokamarkkinoilla. Mukaan tarttui kuhafileitä, mansikoita, herneitä, ihanaa Armas kyytönmaitojuustoa ja järjettömän hyvää sitruunahunajaa (mitä laitoin paahtoleivälle ennen tätä?!?) sekä pikkuisen Suomen lampaan lankaa. Tori kiertää kesän ja syksyn Pirkanmaalla pientuottajien tiloilla. Valitettavasti minulla ei ole kuvia, mutta kurkatkaa täältä tulevien tuottajatorien päivät ja paikat sekä tilojen esittelyt. Hieno konsepti. Toivottavasti hanke menestyy ja tuottajat saavat siitä muutakin kuin kokemusta.

Lahden tuolla puolen

2011-06-14T18:22:00.009+03:00

Sää helli ja vanhassa kaupungissa on kaunista, mutta joku minua Tallinnassa häiritsee. Kenties villin lännen meininki, joka välittyy heti ensimmäisen kuvan silhuetista. Ja se sama meininki tuntuu ulottuvan monille tasoille tallinnalaisten elämässä ja työssä, puhumattakaan siitä, että osa suomalaisturisteista solahtaa länkkärirooliin yhä aivan liian sujuvasti.

***

Minun oli tarkoitus käydä Karnaluksissa, mutta kun muka muistin missä se on enkä tarkastanut, tallustelin harhaan. Ja sitten pitikin jo tehdä jotain tyttärelle kiinnostavaa. Kirjakaupasta mukaan tarttui kuitenkin Aino Praaklin hieno ja perusteellinen lapaskirja Eesti labakindad ilma laande laiali. Virolaisilla on nyt värikuvateoksena se opus, jonka suomalainen sisko eli Eeva Haaviston 100 kansanomaista kuviokudinmallia on jämähtänyt mustavalkoaikaan. Painoskin on jotakuinkin lopussa. Tapiolan Akateemisessa niitä tosin oli keväällä kolme kappaletta, joista kahmin yhden Saijalle ja toisen itselleni.

Jäkälähuivi

2011-05-28T22:55:00.004+03:00

Tällaisen lankakokoelman hankin opiskelijatyttönä 80-luvulla. Vaikka tunsin luissani ikuisuusprojektin kuminan, langat oli pakko saada, sillä ne olivat käsin kehrättyä villaa, kenties suomalaista, ja kerät oli värjätty luonnonväreillä kauniisti erivärisiksi.

Vuodet ovat vierineet ja langat ovat odottaneet muovipussissa, muovilaatikossa, väliaikaisvarastossa, unohduksissa. Välillä niitä on saunotettu ja pakastettu turkiskuoriaisten varalta. Mutta eikö hyvää kannata odottaa, eikö asioiden ja lankojenkin ole hyvä antaa joskus levätä rauhassa? Mitä sitä höntyilemään.

Joskus saattaa sitten loksahtaa. Aloittelin tätä huivia jo talvella ihan eri langoista, mutta niistä ei syntynyt kivan näköistä. Hiljattain kaipasin sitten pienempää projektia isomman työn perään ja joku yhdisti päässäni nämä langat tähän huiviin, ja mallailtuani hetken värien järjestystä, päätin yrittää, mihin langat riittäisivät. No eivät ne tietenkään riittäneet täysin säännölliseen raidoitukseen, ja alareunan leveän raidan jouduin kutomaanmaan ylimääräiseksi jääneellä kerällä, jonka väriä ei ole huivissa muuten ollenkaan, mutta sepä ei haittaa minua nyt yhtään. Pidän sekä väreistä että otetaan mitä on -henkisistä raidoista todella paljon. Kuvatessani huivia isämme maapalasella Etelä-Lapissa tajusin myös, että sieltä löytyvään mikromaisemaanhan huivin värit kuuluvat. En varsinaisesti tunne luonnonvärjäystä, mutta ainakin osa huivin väreistä lienee peräisin jäkälistä, niin samanlaisia hirsien päällä eläneiden jäkälien värit olivat.

Malli: Veera Välimäen Stripe Study Shawl
Lanka: 7 eriväristä kerää käsin värjättyä ja käsin kehrättyä villalankaa
Puikot: Addin pyöröt 3,5 mm
Ravelryssä

Tervehdin teitä kevätkaulurilla*

2011-05-10T08:59:00.010+03:00

Me ei meinattu päästä yhteisymmärrykseen, lanka, malli ja minä.Yritin yhtä kauluriversiota, sitten toista. Kevätpipokin oli mielessä, mutta se ei varsinkaan natsannut. Sitten vaihdoin paitaprojektiin ja olin jo tilaamaisillani lisää lankaa, jotta varmasti riittäisi, mutta onneksi sovitin tekelettä, sillä leveys oli tiheystestauksista huolimatta tynnyriluokkaa. Argh! Ei taideta olla kavereita puuvillan kanssa. Hetken ähkittyäni sovitin paitatekelettä kaulaan, ja kun mitta oli jotakuinkin sopiva, päätin runtata siitä sen kaulurin, vaikka mikä olisi. Ja ihan itseäni viihdyttääkseni rupesin saman tien kutomaan nurjaa ja siitä se raidoitus sitten syntyi. Juuri nyt on täällä etelässä tietysti liian lämmintä kaulurille, mutta kyllä se koleus sieltä vielä tulee ennen kesähelteitä, sanokaa mun sanoneen. Ja oikeastaan minulle on ihan ok päästä käyttämään lämmikettä vielä lähiaikoina, sillä taidan tykätä siitä. Se on pehmeä. No hard feelings. Kun vielä oppisin asettelemaan sen kivasti.

Lanka: Kollage Yarns Riveting (kierrätysfarkkulanka), n. 1,5 vyyhteä, väri Night Denim
Puikot: Addin pyöröt 2,5 & 3,0 mm

Ravelryssä

*Sukkahousuja en pitänyt edes talvella satunnaisia tilanteita lukuun ottamatta. Tämän halusittekin tietää. :)

Ps. Minulla on Blogger-ongelma, onko kenelläkään muulla? Kuvien ja tekstikappaleiden väliin jää isoja rakoja joita en saa pois, muotoileminen tökkii muutenkin eikä esikatselu toimi. Pystyyköhän näille ongelmille tekemään itse jotakin?

Turkoosia, osa 2

2011-04-29T19:15:00.001+03:00

Olen palannut päiväjärjestykseen eli turkoosin Cascaden kimppuun. Sitähän tuli siis tilattua vähän isompaa neuletta varten, mutta sitten mieli muuttui ja kudoin ensin neuletakin. Päivittelin postauksessani jäljelle jääneen langan määrää ja kommenteissa Tytti ehdotti jumpsuitin kutomista. Hihhih, raihnaiset konitkin naurais, joten pysyin mallin suhteen turvallisella uralla ja valitsin Veeran neuleen, kuinkas muuten. Tämä oli nyt laskujeni mukaan neljäs sitä laatua, joten pitäisiköhän vaihtaa levyä? Onko minulla Veera-addiktio ja tarvitsenko vieroitusta? Olisiko aika yrittää liikauttaa omaa aivosoluaan? Puolustukseksi sanon, että kun ne veerat vaan ovat niin kivoja. Ja käyttökelpoisia ja neulojaystävällisiä ja jotenkin vaan niin oman tuntuisia.

Pieniä huomioita:

Kaulusta olisi kuulunut muotoilla lyhennetyillä kerroksilla, mutta en saanut poimittua langankiertoja kauniisti nurjalla kerroksella. Tuli niin monella yrityksellä sutta ja reikää, että loppujen lopuksi skippasin koko muotoilut.

Tähtäsin vähän pidempään versioon + pitkiin hihoihin. Ravelryssä joku varoitteli neuleen venymisestä märkänä, joten jätin hihat tarkoituksella himpun liian lyhyiksi, jotta olisi sitten venymisvaraa. No kyllä neule sitten tosiaan venähtikin, mutta minä viisaana tyttönä kurtistin hihat mittausteni perusteella sopivaan mittaan, joka nyt sitten olikin himpun liian lyhyt. Jos jaksan, kastelen hihat uudelleen ja venytän niitä hieman

Jätin taskun tekemättä ja nyt ihan vähän harmittaa.

Mutta en minä vakavasti harmittele, sillä kyllä tämä nyt taas on kivoine kauluksineen, istuvine muotoineen ja vinoine palmikoineen ihan lempineule!

Malli: Veera Välimäen Graystone Harmaasta kirjasta
Lanka: Cascade Yarns 220, vähän vajaat 5 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt, 4 mm
Ravelryssä

Aurinkoista palmusunnuntaita!

2011-04-17T12:59:00.005+03:00

Ps. Mehiläisen ohje Mochimochi-maasta.

Mustahuppuinen

2011-04-10T08:33:00.029+03:00

Tytär toivoi mustaa, isohuppuista neuletta ja mieleinen malli löytyi vampyyrikirjasta. Tyttärelle oli erityisen tärkeää, että huppu on laaja lörtsykkä, jonka reunat aaltoilevat ja että hupun voi halutessaan vetää vaikka naaman eteen (ei ehkä kannata kysyä, miksi). No saamansa piti. Ohjeen mukainen huppu ei tosin meidän neidille kelvannut, vasta toisella yrityksellä, lukuisien ylimääräisten lisäysten jälkeen päästiin oikeisiin leveyslukemiin. Hupun huippua piti myös muuttaa, kirjan ohjeella sinne syntyi kummallinen piikki. Muitakin muutoksia tein: täysipitkät, muotoillut hihat vajaamittaisten sijaan, koko neuleen kutominen yhtenä kappaleena (minun näkökulmastani turhien ja tylsien) päättelyiden, silmukanpoimisien ja ompeluiden sijaan, erilaiset kaarrokekavennukset ja muuta pientä.

Toivon neuleen olevan tytölle niin mieleinen, että se pääsee kunnon käyttöön, kunhan sääolosuhteet sallivat. Jos neule kuitenkin päätyy nurkkaan, toimiihan se myös moppina. Voittaa mikrokuitulelut mennen tullen.

Ohje: Lore Hoodie Vampire Knits -kirjasta

Lanka: Cascade Yarns 128 Chunky, 9 vyyhteä

Puikot: Addin pyöröt, pitsiosuus 7 mm, sileä neule 6 mm

Ravelryssä

Pöllöpartiolainen

2011-04-07T19:49:00.014+03:00

Kuka sieltä kurkistaa puskan takaa?

Sehän on vain pieni pöllönpoikanen.

Tarkemmin katsoen, sehän onkin pöllöPARTIOLAINEN. Luulen, että sen partionimi on Toope.

Eikä se taida ihan niin pieni ollakaan.

Alkuperäisidea täältä. Mutta kun itsekin väkertää ja kun nurkista pursuaa kaikenmoisia vanhoja villapaitoja, joista ei liiviä tullutkaan, niin pakkohan se oli itse tehdä. Semminkin kun perheestä 3/5 on partiolaisia. Tai nyt siis 4/6.

Irlannissa

2011-03-14T17:30:00.020+02:00

Palasin juuri kuoromatkalta Irlannista. Tämä oli toinen kertani maassa ja ensimmäisellä kerralla koetut asiat tuntuvat yhä pätevän.

Kun raahaa matkalaukkuaan lentokentältä parkkipaikalla odottavaan bussiin, aurinko paistaa ja navakka tuuli leyhyttää tukkaa. Bussin lähtiessä liikkeelle on jo pilvessä ja samantien ripsahtaa. Onneksi päällä oli jo 15-vuotta palvellut öljykangastakki. Huppuineen.

Ihmiset ovat sydämellisiä. Kaikki on vähän rähjäistä ja kotikutoista, mutta jos joku ei toimi, keinot kyllä keksitään.

Dublin on sydänjuuriaan myöten musiikkikaupunki. Konsertteja, keikkoja ja katumuusikoita riittää joka lähtöön, ja jos ei saa jaksa lähteä liikkeelle, hotellin alakerrassa saattaa olla yksi Irlannin isoimmista pubeista, jossa soi joka yö yhdestätoista neljään. Näin kävi meille. Päätin suhtautua jumputukseen Dublinin tuutulauluna ja se toimi.

Toinen konserteistamme oli Irlannin suurimmassa kirkossa St. Patrickin katedraalissa ja tuntui hienolta laulaa siellä musiikkia, joka on sävelletty soimaan juuri sellaisessa suuressa tilassa.

Irlantilaiset vaalivat historiaansa kivenjärkäle kivenjärkäleeltä.

Dublinin lähellä on Wicklow-vuorten alue, jonka korkeimmat tunturimaiset huiput nousevat yli tuhanteen metriin. Tätä en tiennyt ennestään.

Kaupungilla oli kerjäläisiä, suurin osa irlantilaisia.

Rakkaushuolia potevien apumiehen, Pyhän Valentinuksen pyhäinjäännöksiä säilytetään Dublinin karmeliittakirkossa. Opas esitteli ne minulle henkilökohtaisesti ja ex tempore matkan varrella toimittamaan ihan muuta asiaa, ja kertoi liikuttuneena, kuinka hän on sytyttänyt kynttilöitä arkun luona olleeseen telineeseen.

Pikkulämmikkeitä

2011-03-09T10:45:00.004+02:00

Vielä on tilausta merinovillaisille lämmikkeille. Lunta on puoli metriä, ja vaikka mittari saattaa päivisin käydä plussan puolella, minulla ei ole tarvetta veuhottaa kaula paljaana, paljain päin. Käytetty on, alakuvan pölyt ja irtohius sen todistavat. :)

Pipo: Picklesin Natural Winter Kitin piponen (Ravelryssä)

Kauluri: Michele Wangin The Eternity Scarf (jo toinen, eka meni tyttärelle) (Ravelryssä)

Lanka: Malabrigo Rios, väri Zarzamora (863)

Puikot: Addin pyöröt, 4 mm (kai)

Kevätväriä

2011-03-06T10:43:00.011+02:00

Olen pienten käsitöiden nainen. Onneksi lähipiirissä on vielä myös pieniä lapsia, joille voi neuloa.

Olen myös sekä lyhytpinnainen että tv-neuloja, joten puikoilta tuppaa tulemaan helppoa ja nopeata. Modassa 1/2011 oli Sanna Vatasen vauvan jämälankatakki. Pelkkää oikeaa, mahdollisimman vähän saumoja: loistavaa!

Keräsin lankakoriini sopivan vahvuiset ja väriset lankakerien jämät ja ryhdyin työhön. Tiheydestä en piitannut ja luulen, että takista tuli hieman suurempi kuin ohjeessa. Raglankavennuksista en pidä vaan halusin kaarrokkeesta pyöreän. Kavensin siis saman verran silmukoita ja samoilla kerrosväleillä kuin raglankavennuksetkin olisi tehty mutta tasaisin välein per kerros. Niin ja itse asiassa tein kavennuksia enemmän kuin ohjeessa, sillä jatkoin kavennuksia niin kauan, että kaula-aukko näytti sopivalta.

Villatakki: Sanna Vatasen ohje Moda 1/2011 koko 2/3v, josta tuli löysä takki vajaa 2-vuotiaalle. Sopinee vielä ensi syksynäkin.
Puikot: 3,5 puiset pyöröt.
Langat: Nallea, 7-veljestä, alpakkaa, silkkivillaa, puhdasta villaa jne. sopivissa väreissä.
Napit: puuta, Stockmannilta.

Hurraati hurraa!

2011-02-20T16:25:00.003+02:00

Tämä neule kuuluu siihen sarjaan, jossa suunnitellaan yhtä, tehdään toista ja lopuksi joku yllätysmomentti loksauttaa koko keitoksen kohdalleen. Viime syksynä ihastuin Wanhan sataman Kädentaitomessuilla Cascade 220:n sävyihin ja erityisesti tähän tummanturkoosiin Heather-sävyyn, ja ostin itselleni kauppiaan hyllystä löytyneet kolme viimeistä vyyhteä. Väri yhdistyi mielessäni heti Sylviin ja lähdin selvittämään, josko samaa väriä olisi saatavissa paksummasta Cascade-laadusta. Eipä ollut, joten testailin, saisinko aikaiseksi oikean tiheyden kaksinkertaisesta langasta, ja kun se ihme kyllä onnistui suurinpiirtein, matkaan lähti tilaus isosta säkillisestä tätä ohuempaa versiota. Mutta neulojan mieli on joustava tai ailahtelevainen, miten sen haluaakaan tulkita. Kun olin saanut lankasäkkini turvallisesti kotiin, ilmestyi 100% rain -blogin Veeralta Hoorayn ohje, ja kun tiheys tuntui täsmäävän, heivasin kaksinkertaisen langan tiheys- ja tuntumaihmettelyt ja päätin iskeä sikana limppuun.

No eipä kutominen tietenkään ihan suoraviivaisesti sujunut, pitäähän neule-elämässä edes pientä jännitystä olla. Liekö käsialani oikeasti kiristynyt, mutta jossain vaiheessa huomasin, että neulos on tiheämpää kun samoilla puikoilla kutomassani koetilkussa (sama ilmiö muuten tapahtui Still Light -tunikaa kutoessani, joten täytynee tutkailla asiaa). Siitä sitten seurasi, että ensimmäinen hiha, jota olin siinä vaiheessa ehtinyt kutoa yli puoleen väliin, oli aivan liian kireä. Hiha oli siis pakko purkaa ja päädyin sitten kutomaan hihat ilman mitään kavennuksia. Niin ja kudoin niistä täysipitkät, mutta se oli suunnitelmissa jo alunperin. Ja koska neulos oli suunniteltua tiheämpää, koko neulekin oli sitten tietysti aiottua kapeampi, ja sitä yritin paikata pingottamalla neuleen niin leveäksi kuin kykenin. No kyllä se nyt mahtuu hyvin päälle, mutta pingotus taisi vaikuttaa samalla jo valmiiksi ohjettä isompaan korkeussuuntaiseen tiheyteen, joten vähän lyhythän tästä tuli. Hetken mietitytti, mutta äh, en jaksa välittää, tykkään tästä neuleesta kyllä tosi paljon. Malli on kiva, lankaa oli mukava kutoa ja neule tuntuu tosi miellyttävältä päällä. Piste iin päällä ovat kauniit ruskeat napit, joiden olemassaolon muistin viime tipassa nappiasiaa pohtiessani. Serkkuni teki pari vuotta sitten maailmanympärysmatkan ja lähetti napit joulukortin mukana jostakin päin Etelä-Amerikkaa. En tiedä, ovatko napit puuta vai kookosta vai mitä, mutta pidän todella paljon niiden käsin tehdystä, yksinkertaisesta ulkonäöstä. Ja niitä oli juuri oikea määrä tähän neuleeseen.

Nyt on enää mietittävänä, miten käytän loput 11,2 vyyhtiä tätä samaa värierää + ne kolme ensiksi ostamaani. Neulepaita + villahousut + pipo + kauluri + lapaset ja jämistä verhot kenties? Tai matto. Näin voi käydä. Tulee mieleen nuorena lukemani Ephrain Kishonin kirja (Hullu perhe?), jossa paikkamaalataan hanaa tms. hopeanvärisellä maalilla, sitten maalia roiskahtaa muualle ja sekin kohta pitää maalata. Pian löytyy joku muu kulunut kohta ja ihan hyvinhän sekin voi olla hopeanvärinen ja loppujen lopuksi koko koti on jotakuinkin hopeamaalin peitossa. Niin, että jos näette yltä päältä petroolinväristen neuleiden peitossa olevan tädin tallustelemassa jossakin, suhtautukaa ymmärtäväisesti. :)

Malli: Veera Välimäen Hooray Cardigan
Lanka: Cascade 220 Heathers, väri 9546 (100 % perulainen Highland-villa), vajaat 5 vyyhteä
Puikot: Addin pyöröt 3,0 ja 3,5 mm
Ravelryssä

Kaikki pois

2011-02-17T21:35:00.000+02:00

No niin, hoidetaanpas talven käsityöt alta pois kerralla.

Joululahjoiksi syntyi kaksi satsia Stephen Westin Windschief pipo-kauluri -settiä. Kuvassa oikeassa yläkulmassa on ruskea pienemmän pojan setti. Vanhemmalle pojalle tein mustan. Molemmat setit on tehty Cascade 220:sta, joka on kyllä ihan loistava lanka. Neuleiden käyttö: vähäinen. Minä olen käyttänyt ruskeaa kauluria ja erittäin hyväksi havainnut. Pojat eivät jostain syystä ole niihin koskeneet. Pipo on kuulemma liian ohut, kauluri nähtävästi liian paksu verrattuna kankaisiin Buffiin. Mutta tekijä itse tykkää.

Virkattu isoäidinneliöpeitto syntyi mannerten välisenä yhteistyönä Knitternutterin Lotan kanssa yhteisen ystävämme 50-vuotislahjaksi. Homma sujui kuin rasvattu: ehdotin peiton tekoa syksyllä. Lotalla olikin jemmassa vino pino tilkkuja noin 7-veljeksen paksuisesta langasta vain odottamassa inspiraatiota. Totesimme niiden olevan sopivan värisiä juhlakalun mieltymyksiä ajatellen. Vakoilin tilkkujen värisävyjä ja kerrosten määrää Raverlyssä ja ryhdyin tekemään tilkkuja minäkin. Joulun alla sain paketin Amerikasta ja totesin omien tilkkujeni olevan hiukan pienempiä kuin Lotan tilkut. Sommittelin Lotan tilkut keskelle, tein pari riviä keskitilkkujen kokoisia tilkkuja itse lisää ja virkkasin aiemmin tekemiini tilkkuihin kuhunkin kerroksen lisää (joulun välipäivät menivät siivillä). Ne sijoitin peiton reunakerrokseksi. Ainoana johtolankana pidin punaista väriä: keskitilkuissa ei ole punaista lainkaan, vain reunalla olevissa tilkuissa. Valmiin peiton koko on n. 80cm X 130 cm. Peitto luovutettiin tammikuun puolessa välissä. Käyttö: olen kuullut, että siitä tykkää sekä lahjan saaja että ihanainen mäyräkoiraneito Viivi.

Vasemmassa alakulmassa on helmikuun juhlakalun tämän vuotinen syntymäpäivälahja: Annikaisen Siiri-sukat Nallesta. Ohjetta muutin sen verran, että loin vain 48 silmukkaa 64 sijaan ja käytin puikkoja 3. Sukat sopivat ja värisävy miellytti saajaa. Käyttö: olivat tarpeen ainakin itse synttärikemuissa koko päivän ulkoilun jälkeen.

Kuvassa keskellä oleva oranssi pipo on miehelle joululahjaksi aiottu tekele omasta päästä. Taisin ennen joulua uhkailla miestä oranssilla pipolla ja päätinkin sitten toteuttaa uhkaukseni. Lankana Cascade 220. Puukuviot otin Melanie Falickin Handknit holidays -kirjan pussukasta. Kavennukset tein omasta päästä ja kyllä näkyy. En ole tyytyväinen, mutta silti käyttö: runsas.

Ja sitten päästäänkin jo YP:hen eli ystävänpäivään. YP:n jälkeisenä ensimmäisenä tiistaina nuorempi poika inspiroitui pilalle menneestä kääretorttulevystä (leivinjauhe loppui kesken, ei oikein kohonnut), sulatteli mustikat, vatkasi kerman ja vaati suklaakuorrutetta päälle. Syntyi aika mielenkiintoinen kakku. Makuyhdistelmä suoraan 8-vuotiaan käsikirjasta. Mutta mun tarttee sanoa, että mustikat suklaapohjaisen kakun ja suklaakuorrutteen kanssa oli mielenkiintoinen eikä ollenkaan ikävä tuttavuus. Käyttö: syöty loppuun.

Tässä on sitten uusin lempparini tentenknitsin 5th Avenue Infinity Scarf. Lankana Malabrigon merino worsted väri 118 tortuga 2 vyyhteä, puikot nro 5. Tästä piti tulla joululahja, mutta en ehtinyt edes aloittaa tekemistä ennen joulua. Purevat pakkaset saivat minut sitten toisiin ajatuksiin: tämä tuli minulle todella tarpeeseen.

En ole pingottanut kauluriani lainkaan. Nyt kun katson tentenknitsin kuvaa samasta huivista ymmärrän, miksi se kannattaisi tehdä. Ehkä sitten kevväämmällä. Langasta voin sanoa, että se on suloisen pehmeää ja väri on kaunis harmaan-violetti. Tässä työssä ei haittaa, vaikka kudoin vyyhdit peräkanaa, en siis vuorotellen kahdelta kerältä. Näiden kahden kerän värjäyksessä on kuitenkin todella suuri ero, joten jos tästä langasta jotain isompaa aikoo tehdä, kannattaa tosiaankin kutoa kahdelta kerältä vuorokerroksin.

Onnittelut kaikille maratonpostauksen loppuun asti jaksaneille!

Vihellellen

2011-02-09T10:33:00.006+02:00

Kohta se tulee, Elbow'n uusi levy! Olen odottanut hartaasti ja Manchesterin herkkä mies näsäviisaine penskoineen lupailee nannaa.

Taas se on virkannut

2011-02-06T16:16:00.014+02:00

Yksi isompi neuleprojekti etenee pikkuhiljaa, mutta väliin lepattelee lintua, palloa ja muutakin.

Tyttären ystävät halusivat omat vihaiset linnut + munan, joten pitihän minun sitten. Ohjetta näihin ei ollut, sovelsin myyntipehmoeläinkuvien perusteella.

Sitten piti väkertää myytävää kuoron Runeberg-markkinoille. Syntyi avaimenperiä ja pannunalusia, joista itse pidän, kai, mutta yksikään ei mennyt kaupaksi. Ehkä hinta oli liian kova, ehkä kohderyhmä oli väärä tai tekeleeni muuten vaan outoja, mutta tulipa tehtyä.

Pannunaluset on tehty Jäbron paksusta lovikkalangasta ja mallikuvion nappasin Mary Oljen vuonna 1968 julkaisemasta kirjasta Virkattuja peitteitä ja hartiahuiveja. Mary Olki puolestaan sanoo ottaneensa mallin 1900-luvun alkupuolella virkatusta "keinutuolituukista", jossa tuollaisia kukkia oli liitetty yhteen pitkänomaiseksi liinaksi. Pampula-avaimenperät sovelsin Frida Ponténin Virkkauksen ilo -kirjassa olleen ohjeen pohjalta. Mainio jämälankaprojekti avaimenperän tarpeessa olevalle.

Pari herkkua

2011-01-28T16:00:00.000+02:00

Blogia seuranneille ei liene uppo-outoa, että Islanti vetää minua puoleensa: villa, neuleet ja hevoset nyt tietenkin, mutta myös ihmiset, kieli, karuus, kuumat lähteet, tulivuodet, meri. Ja huumori. Näin ne islantilaiset miehet kutovat.

Olen myös seurannut FST5:ltä hurmaavan pähkähullua Yövuoroa, joka vaihtui viime tiistaina Päivävuoroksi.

Teenjuojan parempi talvihuivi

2011-01-19T19:58:00.016+02:00

Aamun aloitan yleensä darjeeling-teellä, usein kakkossadolla, tai kuten tällä hetkellä, täyteläisellä syyssadolla. Hieman tikkuinen tweed-lanka on minusta kuin syys-darjeelingia: värikästä, rouheaa, moniulotteista ja lämmintä. Maanläheistä.

En tiedä, onko Jared Flood teenjuoja, mutta tweedin päälle hän ymmärtää. Hänellä on mielestäni myös harvinainen kyky löytää langan ja mallikerran rakenteen välinen vuoropuhelu niin, että kokonaisuus loksahtaa rauhalliseksi, iättömäksi itsekseen, ja tuntuu, että juuri noin sen piti mennäkin. Ihailen siis Jaredin malleja, joku niissä osuu. Samoin hänen kuvissaan, langoissaan, lankojen väreissä. Tuijottelen niitä ja juon teetä, toisenkin kupin...

Tämä pieni, kaunis huivi tekee teenjuojan onnelliseksi.

Malli: Terra by BrooklynTweed

Lanka: Rowanin Felted Tweed DK, väri Bilberry (151), n. 2,5 kerää

Puikot: Addin pitsipyöröt 3,5 mm

Ravelryssä

Ihan mahottomia tyyppejä

2011-01-07T18:03:00.026+02:00

Viikon verran yritin kuvata näitä pipoja typyköiden päässä, mutta eipä millään meinannut onnistua: ihan tyhmää, mulla ei oo lupaa (sen syyn kyllä ymmärrän, mutta siitä ei ollut oikeasti kyse), ei ehi, just joo. Tätä kuvaussessiota varten yritin houkutella tyttöja ulos valonrippeiden äärelle, mutta eihän se käynyt. "Sillä ehdolla, että saadaan olla tässä ja Adam tulee kuvaan." Siis Adam Lambert, jos joku onneton ei satu tunnistamaan. Niinpä annoin periksi ja räpsin minkä pystyin, kun tytöt heiluivat ja kikattivat. Ekalla tähtäysyrityksellä he pyysivät minua kertomaan juuri ennen kuin otan kuvan ja kun tein työtä käskettyä, he nappasivat juuri sillä hetkellä myssyt pois päästään. Hahhah, äitejä on tooosi helppo huijata ja minulla on taas muutama harmaa hius enemmän.

Sitten operaatio kauluri, huoh. Tuon seesteisempää kuvaa en siitä tyttären kaulalla saanut, mutta näkyyhän Adam ainakin.

Myssyt: peruspipoja ilman sen kummempaa ohjetta

Lanka & puikot: Cornelia Tuttle Hamiltonin Heaven's Hand Wool Classic, käsin värjättyä villaa, alle vyyhti per pipo & Addin pyöröt 3,5 mm (muistaakseni)

Kauluri: Eternity Scarf (hieman soveltaen, koska langan tiheys oli eri kuin ohjeessa)
Lanka ja puikot: Abuelita Merino Silk (60 % merinoa + 40 % silkkiä, on muuten unelmalankaa kauluria varten), vajaat kaksi vyyhteä + Addin pyöröt 4,5 mm (muistaakseni)

Ravelryssä: pipot ja kauluri

Kiukkuiset linnut

2011-01-06T20:15:00.008+02:00

Lisää lomaväkertelyjä. Lapset pelaavat Angry Birdiä, ja kun 15-vuotias poikani pyysi minua tekemään punaisen vihaisen linnnun, eihän siitä voinut kieltäytyä. Tytär halusi keltaisen. Musta lintu on tosi kiltti eikä osallistu possusotaan.

Punaisen ohje The Itsy Bitsy Spider -blogista (ohje on tosin ladattavissa vain Ravelryn kautta)

Ravelryssä

Talviunineulontaa

2011-01-03T19:19:00.013+02:00

Joulun vieraskestitysosuudesta selvittyäni lösähdin sohvalle ja lojuin siinä eilisiltaan saakka lankaa, puikkoja, ohjeita, suklaata ja kaukosäädin käden ulottuvilla. Tuli katsottua muun muassa Gilmoren tyttöjä, Monte Criston kreiviä, Hercule Poirotia, Erästä joulutarinaa ja Sohvanvaltaajia. Tietenkin. Välillä sytyttelin kynttilöitä vastavalmistunut pipo päässä.

Sinerryksestä huolimatta pipon väri on vaaleanharmaa. Soisin pipon olevan vähän löysempi, valuvampi, mutta ehkä vaikutelmaa saa tehostettua kurtistamalla takaa? Tai kastelemalla ja möyhentämällä? Kokeilen ainakin ensimmäistä.

Mallikuvio on minusta aika jännä, en ole aikaisemmin nähnyt ihan samanlaista, mutta tekotapa oli siihen nähden tosi helppo. Jos joku aikoo tehdä saman pipon, kannattaa huomata, että pienimmässä koossa näyttää olevan pieni erhe silmukkamäärässä. Ihan vähän herättää hämmennystä, että ennen mallikuvion aloittamista tehtävät lisäykset eivät mene tasan silmukkamäärään nähden, mutta se ei haittaa yhtään, kunhan vaan tekee lisäyksiä pyydetyn määrän. Päälaen kavennuksissa sitten ihmetyttää enemmän, kun kavennusmallikerta ei olekaan jaollinen silmukkamäärällä. (Edit. Ja tuo lause vasta ihmetyttääkin. Aika harvoin pienemmän luvun voi jakaa tasan isommalla - hoh, pääni jäi talviunille. Tarkalleen sanottuna tarkoitin, että 112 ei ole jaollinen 6:lla.) Asia oli kuitenkin helppo korjata, minä lisäsin jossain vaiheessa yhden silmukan, vaikka ihan tismalleen taiteen sääntöjen mukaan homma ei niin menekään. En jaksanut vaan olla tarkka tarkkanen kesken ankaran löhöilyni.

Malli: Anna Karenina (http://www.umschlagplatz.at/ ja http://www.ravelry.com/patterns/library/anna-karenina-2)

Lanka: Mondial Sidney Superwash (100 % merino)

Puikot: Addin pyöröt, 3,5 mm (tehty magic loop -tekniikalla)

Ravelryssä

Joulutunnelmia

2010-12-27T11:43:00.024+02:00

Lasten silmin

Lasten äidin silmin

Joulupallon ohje Arnen ja Carloksen Julekuler-kirjasta

Sieniin otin osviittaa Tante Grønin joulukalenterin kärpässienistä

Ravelryssä: pallero ja sienet

24

2010-12-24T08:00:00.000+02:00

Toivotamme iloista ja rauhallista joulua!

23

2010-12-23T08:00:00.001+02:00

The Muppet Show

Lisää lapsuuden suosikkeja.

22

2010-12-22T08:00:00.004+02:00

Joulukranssi 2010

2010-12-21T15:38:00.011+02:00

Sama kranssi on roikkunut ovessa kohta 10 vuotta. Ehdin jo antaa itselleni luvan ostaa tänä vuonna uuden, mutta sitten löysin lumiukon ohjeen ja huomasin väsääväni uutta koristelua samaan vanhaan. Kranssi on lahoamispisteessä ja tahmatassu on lääppinyt ovea, mutta lumiukko voi paksusti ja kimaltaa, kun tarpeeksi läheltä tihrustaa. Tyttären silmään ukkeli tosin osui vasta tänään, vaikka on kiikkunut kranssissa kohta kaksi viikkoa. Näin meillä.

Lumiukon ohje: Teeny-tiny-mochimochi-snowmen, kranssiin kiedottu nauha ainaoikeinneuletta kolmella silmukalla

Langat: Lumiukko Sandnesin Alfa Glitterin jämiä, muut Lett-Lopin ja Alafoss-Lopin jämiä

Ravelryssä

21

2010-12-21T08:00:00.003+02:00

Lapsena jouluruokapöytään ei millään malttanut tulla ennen Samu Sirkan joulua.

20

2010-12-20T08:00:00.001+02:00

Ei talvea, ei joulua ilman Stingiä. Christmas at Sea.

Runo Robert Louis Stevenson, musiikki Sting & Mary MacMaster (videolla oleva laulava harpisti)

19

2010-12-19T08:00:00.003+02:00

Hannah and her sisters

Woody Allenin mestariteos. Rakastan tätä leffaa. En ole nähnyt sitä vuosiin. Taidan ostaa sen itselleni joululahjaksi.

18

2010-12-18T08:00:00.004+02:00

Joulutarina 4. adventin aaton kunniaksi. Jos ei jaksa tai ehdi kuunnella koko teosta, kannattaa kelata ensimmäisen linkin kohtaan 1:25 ja kuunnella enkelin kaunis aaria.

Heinrich Schütz (1585-1672): Die Weinachtshistorien

The Kings Consort, johtaja Robert King

17

2010-12-17T08:00:00.003+02:00

Four Weddings and a Funeral

Tämäkin on yksi lempielokuvistani.

Pipari-installaatio

2010-12-16T20:44:00.001+02:00

Ei syntynyt piparkakkutaloa. Sen sijaan lapsi piirsi upean punaisen lohikäärmeen, jonka nahassa kiemurtelivat mustat koukerot. Sen pohjalta syntyi jouluasetelma: metsän ympäröimä lohikäärmeen luola aarteineen ja lohikäärme, jolle enkeli tuo joulun sanomaa. :-)

(Nämä salamalla otetut kuvat ovat ehkä kuitenkin vähemmän kammottavia kuin ilman salamaa otetut keltaiset tuhnuiset kuvat. Sori, olen kyllästynyt kameraani, joka ei suostu toteuttamaan visioitani.)

16

2010-12-16T08:00:00.001+02:00

Maria Kalaniemi: Tähdet taivahalla

15

2010-12-15T08:00:00.004+02:00

Niko lentäjän poika

Tämä leffa oli minulle uusi tuttavuus tänä vuonna. Suosittelen lämpimästi.

14

2010-12-14T07:00:00.025+02:00

Olen laulanut Britteniä eri kuoroissa parikymppisestä lähtien ja pidän valtavasti, mutta teokseen, josta tämä pätkä on peräisin, tutustuin vasta hiljattain. Huiman hieno kuoro ja ihanaa talvimusiikkia.

Benjamin Britten: In Freezing Winter Night

(teoksesta A Ceremony of Carols)

Cambridgen yliopiston Trinity Collegen kuoro

13

2010-12-13T08:00:00.002+02:00

Mr Grinch

12

2010-12-12T07:00:00.005+02:00

Julie Andrews & The King's Singers vitsikkäinä :). Julie Andrewsilla on erityispaikka sydämessäni, koska ala-asteikäisenä ehdoton lempielokuvani oli The Sound of Music, jossa hän on pääosassa. Juonen kuulin ensimmäisen kerran iltasatuna tädiltäni ja kävin myöhemmin katsomassa elokuvan elokuvateatterissa ainakin kymmenen kertaa.

11

2010-12-11T08:00:00.003+02:00

Tämä soi levykaupassa. En pystynyt lähtemään pois vaan vaelsin hyllyjen välissä muka jotain etsien. Agnes lähti mukaani kotiin.

10

2010-12-10T08:00:00.009+02:00

Luultavasti alunperin saksalaisen kansansävelmän ruotsalainen variantti, sanat Frans Michael Franzén, laulaja Åsa Pitkänen

9

2010-12-09T08:00:00.003+02:00

Harry Potterit

Harry Potter -elokuvat ovat suosikkejani yhtä paljon tarinan ja värimaailman kuin niissä olevien neuleiden vuoksi. Omat rohkelikkoneuleeni olen esitellyt aiemmin. Ne olen neulonut Alison Hanselin Charmed Knits -kirjasta. Lisää neuleita Harry Potter -elokuvista löydät täältä.

8

2010-12-08T08:00:00.015+02:00

February (Dar Wiliams), esittävät Jo Lawry & Bill Anchell

I threw your keys in the water, I looked back, they'd frozen halfway down in the ice. They froze up so quickly, the keys and their owners, even after the anger it all turned silent and the everyday turned solitary, so we came to February.

First we forgot where we'd planted those bulbs last year, then we forgot that we'd planted at all. Then we forgot what plants are altogether, and I blamed you for my freezing and forgetting. And the nights were long and cold and scary, can we live through February?

You know I think Christmas was a long red glare, shot up like a warning, we gave presents without cards. And then the snow, and then the snow came, we were always out shoveling. And we'd drop to sleep exhausted, then we'd wake up, and its snowing.

And February was so long that it lasted into March and found us walking a path alone together. You stopped and pointed and you said, "that's a crocus," and I said, "what's a crocus?", and you said, "it's a flower." I tried to remember, but I said, "what's a flower?" You said, "I still love you."

The leaves were turning as we drove to the hardware store. My new lover made me keys to the house. And when we got home, well we just started chopping wood, because you never know how next year will be. And we'll gather all our arms can carry, I have lost to February.

Edit: Nappasin sanoituksen joltakin Lyrics-sivustolta ja vasta nyt kuuntelin kappaleen lukemalla samalla sanoja. Jo Lawryn versiossa on eroja verrattuna alkuperäissanoitukseen, mutta en korjaa niitä tähän, kunhan mainitsin.

7

2010-12-07T08:00:00.002+02:00

My Blueberry Nights

Nadine on tehnyt piposta oman versionsa. Ohjeen voi ladata hänen blogistaan täältä.

PS. Varaa huusholliin mustikkapiirakkaa kun katsot tätä leffaa. Himo saattaa iskeä.

6

2010-12-06T08:00:00.016+02:00

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Juurilla

2010-12-05T20:16:00.008+02:00

Kävimme pohjoisessa. Matkan syy oli surullinen - hautajaiset - mutta imin itseeni pohjoisen talven valoa.

5

2010-12-05T08:00:00.002+02:00

Love actually

Kaikkien jouluelokuvien äiti.

4

2010-12-04T08:00:00.009+02:00

Teema on peräisin brittiläisen Benjamin Brittenin A Boy Was Born -kuoroteoksesta (osasta In the Bleak Mid-Winter)

3

2010-12-03T08:00:00.003+02:00

Miss Marple

(Kuva on julkaistu täällä: http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk_news/1966874.stm)

VAROITUS: Seuraava video saattaa sisältää mainintoja neulomisesta!

Jos haluat tietää, mitä Miss Marple kutoi, katso myös tämä.

2

2010-12-02T08:00:00.003+02:00

1

2010-12-01T08:00:00.009+02:00

Gilmoren tytöt

Tv-sarja Gilmoren tytöt kolahti vasta nyt. Lorelain ensilumipipo sai sydämeni hypähtelemään iloisesti.

Talviunelma

2010-11-26T14:46:00.001+02:00

Harmaa neulekausi jatkuu. Tämä työ syntyi kerrankin onnekkaiden tähtien alla: käsissä oli ihana malli, sujuvasti kirjoitettu ohje ja alpakkalanka, joka ponkaisi suosikikseni kokeilemistani ohuista alpakoista.

Tämän tunikan neuloneet tuntuvat kilvan kehuvan ohjetta ja itse mallia, ja minä liityn kuoroon. Tunikassa yhdistyy minusta tosi hienolla tavalla yksinkertainen sileä neule, hauska rakenne, kutojaystävällinen tekotapa ja pienet yksityiskohdat, kuten kauniit raglanlisäykset ja pieni niskahalkio nappeineen. Kaikki loksahtaa kohdalleen.

Lanka on Lang Yarnsin beibialpakkaa, josta tein jo jokin aika sitten yhden pienen huivin. Valitsin tämän, hieman ohjeenmukaista Dropsin alpakkaa ohuemman langan, koska neuletiheyden suositeltiin olevan tiheämpi kuin mitä Dropsin vyötteessä neuvotaan ja minulla on aika löysä käsiala. Jo huivia kutoessa lanka tuntui mukavalta, mutta isoa sileää neuletta tikuttaessa tutustuin lankaan vielä paremmin: se on miellyttävällä tavalla sekä jämäkkää että joustavaa, siitä ei erotu säikeitä, se ei ole kauhean pörröistä mutta on kuitenkin pehmeää ja sokerina pohjalla, yhdessäkään käyttämistäni seitsemästä kerästä ei ollut solmuja. Tuo harmaan sävy on minusta myös tosi kaunis (alakuvassa lähimpänä totuutta). Tämä on alpakkafanin unelmalankaa. Tiheys vaan jostakin syystä kiristyi koetilkusta huolimatta suositeltuakin tiheämmäksi, joten minun versioni taitaa olla hieman tyköistuvampi kuin monella muulla. Ei kuitenkaan haittaa, mahtuu neule päälle sentään.

Niskanappi on monta vuotta sitten Pariisin La Droguerie -kaupasta (valikoiman runsauden aiheuttaman hämmennyksen vallassa) ostamani helmiäisnappi, jonka ompelin paikalleen nurin päin. Ensin olin tyytyväinen, mutta nyt mietin, josko kuitenkin kääntäisin sen oikein päin. Olisi se helmiäisen kiilto sen verran kaunista, hmm...

Ohje: Veera Välimäen Still Light Tunic
Lanka: Lang Yarns Baby Alpaca, väri 719.0005
Puikot & tiheys: Addin pyöröt 2,5 mm, 28 s/10 cm
Ravelryssä