perjantaina, lokakuuta 22, 2010

Harmaata harmaan päällä


Pieni neule, mutta sitä enemmän kuvia. Tykkään harmaasta. Tai harmaista. Tytär kysyi tässä eräänä päivänä, että äiti, miks sullon taas toi hame. No kun tykkään hameesta, ja harmaasta. Ja nyt on harmaa kaulurikin. Vähänks. Ei teinit kyllä enää sano noin.



Miten tätä pidetään?





Huppunakin tämä toimisi, jos olisi vähän isompi. Mutta minulta loppui lanka kesken, koska tämä on jämälankaprojekti. Ei haittaa. Kaulurina tämä on iso, paksu ja ihana!

Malli: Under Cover of Midnight Hooded Cowl Genevieve Millerin kirjasta Vampire Knits
Lanka: Rowan Cocoon, väri 804
Puikot: 6 mm
Ravelryssä

torstaina, lokakuuta 21, 2010

Hollannnin ympäri kolmessa päivässä










- Matkalla kahdestaan 15-vuotiaan poikani kanssa. Amsterdam, Arnhem, Groningen. 600 km moottoriteitä ja pienempiäkin.

- Polkupyöriä, tukevia polkupyöriä, tavarankuljetuspyöriä, lastenkuljetuspyöriä. Pyörän kyydissä isä ja kaksi lasta, joista toinen seisoo isän ja tarakalla olevan lapsen välissä. Isä pitelee isoa sateenvarjoa korkealla pään yläpuolella, kypärää ei ole kellään.

- Kanavia, levykauppoja, kapeita taloja, tupakansavua, raitiovaunuja ja herkullisia hampurilaisia kulmakuppilassa. Kermaa pussiteen kanssa.

- Van Gogh ja Gallen-Kallela, viiniä ja vanhaa bluesia.

- Paljon pitkiä ihmisiä ja lilliputti jättiläisten maassa.

- Rento Sting ja hieno, pitkä, monipuolinen konsertti. Mainio läpileikkaus miehen tuotantoon.

- Lunastaessamme varaamiamme lippuja ykkössarjan jalkapallo-otteluun saammekin yllätysvapaaliput ja tempaudumme surrealistisesti joukkueen tv-kanavan haastatteluun ulkomaalaisina faneina. Sanojen asettelua, koska emme oikeasti tiedä joukkueesta paljoakaan. Mahdollisuus tavata suomalainen maajoukkuepelaaja, mutta meillä ei ole aikaa.

- Kiitovauhtia paluulennolle, mutta juutumme tietyöruuhkaan 30 km ennen lentokenttää. Myöhästymme lennolta ja vietämme ylimääräisen yön lentokenttähotellissa. Poikaa ei harmita yhtään eikä oikeastaan minuakaan.

Pökerryttävän monihaarainen, erikoinen, ihana matka.

Ps. Tässä yksi makupala Stingin kiertueelta. Videon äänenlaatu on aika huono, mutta tämä biisi jäi soimaan päähän. Svengaava poljento, täyteläinen orkesterisoundi, soljuvia modulaatioita... Stingin parina on huikea jazz-taituri Jo Lawry, joka käsittelee ääntään ja rytmiä ihan miten tahtoo: olen ihan lääpälläni. Sting osaa ympäröidä itsensä persoonallisilla laatumuusikoilla ja antaa heille tilaa.


tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Eleanor ja Tingel zum Tangel


Syysloma on meidän perheeltä ohi. Mökillä satoi lunta ja lehtiä oli enemmän maassa kuin puissa. Mukaan mökille lämmittämään lähti söpö pieni kauluri Eleanor, ohje Knittystä.



Langaksi valitsin varastossani jo kauan hautuneen Garnstudion Silke-Tweedin (52% silkkiä, 48% lampaanvillaa), väri groungra 4 (noin vyötteessä lukee, mutta pitäisikö olla groungrå?). Lankaa kului vajaa 50g. Silke-Tweed oli mielestäni oivallinen valinta: se ei kutita, on lämmin ja pitsikuvio tulee esiin todella kauniisti. Lanka on myös miellyttävää kutoa, vaikka vähän vierastan sitä, että lanka ei lainkaan veny. Toinen kerä sitä vielä olisi johonkin pieneen.

Kauluri kudotaan kolmen kokoisilla puikoilla. Loin silmukat 3,5 puikoilla, kudoin puikoilla nro 3 ja sitten homma lähtikin menemään pieleen.

Ohjeen mukaan viimeinen mallikerta yläreunasta kudotaan pienimmillä puikoilla, jotta kauluri painautuu kauniisti kaulaa vasten eikä lörpsötä. Katsokaa vaikka Knittystä. Minun tapauksessani olisi pitänyt siis käyttää puikkoja 2,5. Mutta minähän epäilin, että kauluri ei mahtuisi päästäni läpi enkä vaihtanut pienempiin vaan paukutin menemään kolmosen puikoilla loppuun asti.


No sehän tietysti lörpsöttää.

Mutta koska inhoan eniten purkamista ja vanhan toistoa, annan olla ja vedän takin kauluksen ylös asti kiinni.


Sitten siihen Tingel zum Tangeliin.


Lomalla tuli muun ohessa askarreltua miehen kanssa. Lampun raato on jo muutaman vuoden odottanut inspiraatiota. Yhtäkkiä totesimme, että kristallin kimallus keittiössä ei haittaisi. Lampusta on aikoinaan irrotettu kristalleja kolmen kristallikruunun entisöimistä varten. Irrotin jäljelle jääneet, lajittelin koon mukaan ja katsoin, mitä niistä saisi aikaiseksi. Totesimme, että mukaan tarvittaisin myös sekä kummitädiltä saadut että hiihtokilpailuissa voitetut lusikat, joille ei ole ollut koskaan muuta käyttöä. Mies porasi reiät ja auttoi ripustelussa ja muisti kannustaa ja kehua :-).



Väriä tuovat itse tekemäni lasihelmet. Nekin ovat jo vuosia odottaneet loppusijoituspaikkaa. Köh, vakuutan, että ne eivät ole kaksisia mutta värikkäitä sentään. Tyyliltään
lamppu eroaa melkoisesti muusta huushollista, mutta juuri siksi se saa toimia syksyn piristäjänä. Kolme halogeenilamppua on riittänyt toistaiseksi antamaan yleisvalon keittiöön, tilaa olisi 9:lle.



(Tiedättekö muuten, kuinka vaikea on kuvata aika yksinkertaisella kameralla valaisinta, jossa on kirkas valo, kristalleja, messinkiä ja värikkäitä helmiä? Mikä on ettei suksi luista, mikä kun ei taidot riitä.)

lauantaina, lokakuuta 02, 2010

Kukkahuivi


Muutama vuosi sitten osuin Kööpenhaminassa lankakauppaan, jossa oli esillä Ilona Petäjämaan suunnittelemia huiveja. Pidin erityisesti tästä kukkahuivista ja yhdestä toisesta mallista, ja kun selvisi, että huivien ohjeet löytyvät tämän Ilonan tekemästä tanskankielisestä huivikirjasta, hankin sen itselleni tuliaiseksi. Lisäksi itse Ilona kiinnosti ja selitin myyjälle tohkeissani, että suomalainen nimi ja onkos hän ja kuinka, mutta myyjä ei valitettavasti tiennyt mitään hänen mahdollisesta suomalaisesta taustastaan. Googlettamallaan en ole löytänyt sen valaisevampaa kuin, että "Ilona Petäjämaa er dansk strikdesigner", mutta joku Suomi-kytköshän hänellä on pakko olla. Onko kenelläkään tietoa?


Aika monta vuotta kuitenkin hurahti ennen kuin uskalsin ruveta kutomaan tanskaksi, ja kun vihdoin rohkenin, eihän se niin vaikeaa ollutkaan. Suurimman osan ymmärsin ruotsin kautta ja Dropsin sivuilla olevan sanaston avulla päättelin loput, ja olihan kirjassa tietysti pitsikaavio. Kirjassa huivi on oikeastaan iso hartiahuivi, mutta minä kudoin huivin tasan sen kokoiseksi kuin jaksoin ja toivoin sen riittävän kaulan ympäri. Sillä vaikka pidän tuon kukkakuvion ulkonäöstä, kutominen tuskastutti lähes alusta loppuun. Ensimmäinen töksähdys tuli siitä, että sekä kukkamallikerta että reunus ovat samassa kaaviossa, mutta mallikerrat ovat erikorkuisia. Ohjetta piti siis tihrustaa riviltä toiselle ja taas takaisin ja laskea kerroksia kahden laskurin kanssa, ja ihan liian monta kertaa meni metsään. Ei isosti, mutta riittävän ärsyttävästi. Toinen tylsä juttu oli itse kukkamallikerta, joka jostain syystä oli minusta kertakaikkisen puuduttava. Epäilin myös koko ajan huivin onnistumista, koska tekeleen muoto oli tosi kummallinen. Se ei ollut kolmio, vaan huivi leveni kärjestä kaarevasti eikä yläreuna näyttänyt asettuvan suoraksi. Olikohan vielä muuta valittamista? No se vielä, että otsa oli syvässä rypyssä ja huokaukset herkässä, kun eräänä myöhäisiltana tikutin pitkän sivun sahalaitareunusta ja epäilin pahinta. Huoh.


Mutta pingotus on hieno keksintö, sen on varmaan kekannut joku epätoivoinen liian pienen tai epämuotoisen mörvelön neuloja viimeisenä oljenkortenaan. Pakotin siis kastellun tekeleen huivin muotoiseksi ja sehän toimi: siitä tuli kuin tulikin huivimainen huivi ja se on minusta vielä aika ihanakin. Lanka ensinnäkin on ihanaa, siis ihan tosi ihanaa. Väri on kaunis harmahtavan sininen - se ei ehkä näissä kuvissa oikein pääse oikeuksiinsa. Ohuen, ilmavan ja kevyen alpakkaneuloksen tuntu on myös miellyttävä ja huivi riittää juuri sopivasti kaulan ympäri. Tämä on oikein sopiva huivi keskisyksyn ilmoihin kuuraisista aamuista kymmenen asteen iltapäiviin.



Ohje: Blomstersjal Ilona Petäjämaan kirjasta 19 nydelige sjaler
Lanka: Lang Yarnsin Baby Alpaca, väri 33
Puikot: pitsi-Addit 3,5 mm